Ken syyttävällä sormella osoittaa, kokeilkoon itse elää vieraskielisessä ympäristössä ja puhua sen jälkeen kaunista kieliopillisesti oikeanlaista äidinkieltä.
Mitä siitä seuraa, kun suomenkieliset työskentelevät yrityksessä, jonka työkieli on englanti? Miten käy heidän suomelleen?
Eihän siinä kaksisesti näytä käyvän, ei ainakaan, jos on uskominen
Nokian Äänessä eli
Nokian omassa blogissa julkaistua kirjoitusta
Nokia Finglish: Me riliissataan divaisseja.
Kirjoituksen mukaan nokialaisten työpuheessa käytetään mieluummin englannista väännettyä ilmausta kuin samaa tarkoittavaa suomenkielistä sanaa. Nokialainen
riliissaa (julkaisee),
äkruuaa (siirtää),
söörtsii (etsii) ja
plänää (suunnittelee).
Tässä lisää ”Nokia Finglishiä”:
divaissit (laitteet),
programmit (tuoteohjelmat),
fläshätä (vaihtaa softa),
apdeitata (päivittää),
rämpätä (tulla markkinoille),
commssi
(viestintä),
presentoida (esittää),
komsplänit (viestintäsuunnitelmat),
press riliissi (lehdistötiedote),
kiimessu
(pääviesti),
eventti
(tapahtuma),
plätformi (alusta),
änaunsata (julkaista),
autsoorssata (ulkoistaa),
vendori
(alihankkija).
Blogimerkinnän kirjoittaja puhuu salakielestä ja arvelee, että se kuulostaa kauhealta. Mutta minkäs teet! Englanti tarttuu kuin tauti: ”(...)
vaan ken syyttävällä sormella osoittaa, hän kokeilkoon itse elää
vieraskielisessä ympäristössä ja puhua sen jälkeen kaunista ja kieliopillisesti
oikeanlaista äidinkieltä. Ei ole nimittäin helppoa!”
Kotuksen julkaisemassa kielipoliittisessa toimintaohjelmassa esitetään kaino toive yrityksille: Suomessa toimivien yritysten tulee pitää erinomaista suomen kielen taitoa ansiona ja palkita siitä.
Nokian sisäisessä käytössä heidän suolantinokiansa varmasti pelittää ja jekkasee hyvin. Ongelmia saattaa syntyä silloin, kun asioista pitäisi puhua ei-nokialaisille, esimerkiksi meille ei-diginatiiveille.