Kielitaito ja kansalaisuus

Pitäisikö jonkin maan kansalaisuuden saaminen kytkeä kielitaitoon? Muun muassa tätä pohtii tutkija Marita Härmälä Kielikoulutuspolitiikan verkoston verkkolehden jutussaan.

Härmälän mukaan kansalaisuuden saaminen yhdistetään monissa maissa kielitaitoon. Suomen tilanteesta Härmälä kirjoittaa näin: "Suomessa Yleisten kielitutkintojen keskitason suomen tai ruotsin kielen testin suorittaminen tasolla 3 on yksi kansalaisuuden saamiseen vaikuttavista kriteereistä. Viime aikoina kansalaisuuden ja kielitaidon kytkemistä toisiinsa on myös kritisoitu."

Härmälä arvioi, että "pysyvämmän ja täysivaltaisemman jäsenyyden" saavuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa edellyttää maahanmuuttajalta suomen tai ruotsin taitoa. En ole tästä aivan vakuuttunut. Onhan täällä aina pärjätty monilla muillakin kielillä, ihan täysivaltaisesti.

Mahdollisimman monipuolisesta kielitaidosta tuskin on haittaa kenellekään. Toisaalta täysin uuden kielen opiskeleminen on monille tuskallista, ellei jopa mahdotonta. Maahanmuuttoon liittynee monesti erilaisia henkilökohtaisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia törmäyksiä ja huonommuudentunteita. Yhteiskunnan muuttajalle syöttämä ajatus hänen kielensä riittämättömyydestä ei tilannetta helpota.

Minun mielestäni kansalliskielten opiskeleminen tulee tehdä haluttavaksi ja mahdolliseksi. Pakottaa siihen ei ketään saisi. Täysivaltaiseksi kansalaiseksi pitää pystyä tulemaan omalla äidinkielellä, onpa äidinkieli sitten mikä tahansa. Kun oikeus omaan kieleen on turvattu, on helpompi kotoutua ja vaikka ryhtyä opiskelemaan maan muita kieliä.