Tuoreessa Tieteessä tapahtuu -lehdessä on kiinnostava juttu
Englanti yliopiston kielenä. Professori Anna Mauranen pohtii siinä, millaista kansainvälinen tiede-englanti on, kun valtaosa sen käyttäjistä ei ole angloamerikkalaisia eikä "välttämättä ymmärrä parhaiten sitä, mikä tiukimmin noudattaa angloamerikkalaisia konventioita".
Tulkitsen kirjoitusta niin, että tiede-englannissa ei ole niin nöpönnuukaa, miten siinä artikkelit, prepositiot ja sananjärjestykset sijoittelee tai miten ns. säännöttömiä verbejä taivuttelee. Maurasen sanoin globaali englanti on "toisenlaista kuin se, mihin koulussa valmennettiin" ja uudet avainsanat ovat "vuorovaikutuksellisuus ja selkeys".
En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Minusta tieteellinen teksti saisi olla jollain tavalla kaunista ja hiottua. Jonkinlainen kielenkäytön mallikin kun se tuppaa olemaan. Mutta tämä on vasta alustava ajatukseni. Jos ajatus ollenkaan.