Englannin valta-asema horjuu?

Englannin kielen globaali ylivalta on kiistaton tosiasia. Yli miljardi ihmistä pallollamme puhuu englantia, heistä tosin "vain" 330 miljoonaa ensimmäisenä kielenä. Englanti on kansainvälisen kaupan, tieteen, populaarikulttuurin yms. kieli.

Mutta englannin päivät maailman lingua francana ovat luetut. Näin uskoo kielitieteilijä Nicholas Ostler, joka on kirjoittanut kirjan The Last Lingua Franca: English Until the Return of Babel (2010).

Kyse ei ole siitä, että jokin toinen kieli ottaisi englannin paikan. Englantia sen enempää kuin mitään muutakaan lingua francaa ei tulevaisuudessa tarvita, Ostler väittää. Hän perustaa väitteensä konekääntämisen ja puheentunnistuksen kehittymiseen.  Ihmiset voivat ehkä jo sukupolven tai parin päästä kommunikoida toistensa kanssa omilla äidinkielillään ja silti ymmärtää toisiaan.

Tekniikan kehitys siis tekisi lingua francat tarpeettomiksi. Nähtäväksi jää, lastemme ja lastenlastemme nähtäväksi todennäköisesti.

Myös Ostlerin toinen argumentti on vahva. Hänen mukaansa "moderni nationalismi" tarkoittaa muun muassa sitä, että mikään valtio ei hyväksy viralliseksi kielekseen "vierasta kieltä", ei englantia sen enempää kuin mitään muutakaan.

Ostlerin visio on aika huima, kun ajattelee esimerkiksi sitä, mitä suomalaisessa kielimaisemassa ja kieliasenteissa on tapahtumassa. Täällä englannin valta ei varmaankaan ole vielä lähelläkään huippuaan.

***

Ks. myös The Economist -lehden juttu English as she was spoke.