Ensin oli pakkoruotsi. Mutta sitten tuli pakkoporkkana.
Päätä pakottavat kaikki pakot. On pakkohoitoa, on pakkomiellettä. On pakkopaitaa, on pakkoruokintaa.
Ja ennen kaikkea: on pakko puhua pakoista. Varsinainen pakkopakko.
Tuskin on pakkoruotsikeskustelusta taas toivuttu, kun jo sauhutaan
pakkoporkkanoista. Helsingin kouluissa nimittäin alkaa ensi viikolla pakollinen kasvispäivä: tarjolla ei ole liharuokaa.
Mitäpä jos korvattaisiin kaikki pakko-sanat hyöty-sanoilla? Se, mikä todellisuuteen viittaavassa merkityksessä menetettäisiin, asenteessa ja vuorovaikutusmerkityksessä voitettaisiin! (Näinä
kielteisyysvajetammikuun ihanina päivinä.)
Yritetään yhdessä: hyötyruotsi, hyötykasvis, hyötyhoito, hyötymielle, hyötypaita, hyötyruokinta! Hyvinhän se sujuu.
Sitten vielä Nykysuomen sanakirjan pakko-sanoja positiivistaen: hyötyakordi, hyötyavioliitto, hyötyilmarinta, hyötykahle, hyötykuolaimet, hyötylaina, hyötylaki, hyötylunastus, hyötylähtö, hyötymyynti, hyötyreki, hyötyröijy. Näitä riittäisi, mutta enpä jaksa enää.
Kyllä teki eetvarttia! Ja tuolta näköjään jo tuodaan hyötypaitaa...