Natonalismi

Te blogimerkintöjeni lukijat olette jo varmasti tottuneet siihen, että kirjaimet menevät välillä väärinpäin ja muutkin merkit vähän miten sattuu. Olen ajatellut näitä blogimerkintöjä 20 minuutin tekstilajina: sen enempää ei saisi kirjoittamiseen aikaa tuhrautua. Sallin itselleni lyöntivihreet ja ajatustenkin onnahtelut, jos nyt ajatuksista voi edes puhua :)

Kiireessä ja kiihkossa syntyy lyöntivirheitä muihinkin teksteihin. Raapustan parhaillaan viimeisiä osioita kirjaan Kielemme kohtalo. Mietin muun muassa kansallisuusaatteen entisiä ja nykyisiä olomuotoja. Oikolukuohjelma alleviivasi käsikirjoituksestani sanan nationalismi, ja ihmettelin, että mitäs nyt.

Meni hetki, ennen kuin tajusin, että olinkin kirjoittanut natonalismi. Hm... Onko nationalismi vaihtunut natonalismiksi oikeastikin? Vai onko niin, että natonalismi on nationalismin kehittyneempi muoto?

Kun seuraa Suomessa käytävää keskustelua Natoon liittymisestä, kyllähän siinä monesti juuri kiihkeä kansallisuusaate tuntuu jylläävän. Ei niin, että korostettaisiin erityistä suomalaisuutta sellaisenaan; vaan niin, että korostetaan sitä suhteessa johonkin, vasten jotakin Uhkaa, Uhkaa, Uhkaa.