Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen
14.12.2010 15.00
Deadlinen terminaalivaihe
Deadlinekulttuuri kuolinkouristuksissaan?
Loppuvuodesta moni meistä tekstityöläisistä on deadlinekurimuksessa. Pitäisi saavuttaa vuoden tavoitteet, vielä viikko aikaa...
Tekstityöläisen elämä on aikataulutettua. Tekstien, myös niiden turhien, on joskus valmistuttavakin, mikä tarkoittaa selväsuomeksi sanottuna sitä, että kirjoittajan on kirjoitettava teksti valmiiksi.
Jotta aikataulut pysyisivät ns. hanskassa, joku viisas ihminen keksi joskus deadlinet, joita kalmanlinjoiksi on mainittu. Deadlinen funktio on pitää aika ja ihminen kurissa. Mutta nyt homma on kyllä lähtenyt hanskasta ja lapasestakin!
Deadlinet ovat pahassa inflaatiokurimuksessa ja joutanevat kohta saattohoitoon ja sitä kautta terminaalivaiheeseen. On nimittäin päässyt käymään niin, että harvat enää ottavat deadlineja tosissaan. Ajatellaan, että ei se haittaa, jos vähän myöhästyy, niinhän kaikilla muillakin kuitenkin myöhästyy. On näitä tekstejä ja muita hommia tehtävänä niin paljon kuitenkin, että yhtä hullunmyllyähän tämä pakkaa olemaan. Deadline sinne ja toinen tänne, pah.
Deadlineja on ainakin kolmenlaisia: Ensimmäisen asteen deadlineja, joita kukaan ei noudata, ei edes niiden asettaja. Toisen asteen "melko vakavasti otettavia deadlineja", joita saattaisi olla jo hyvä noudattaa. Aitoja "tämä on nyt oikeasti viimeinen mahdollinen ajankohta" -deadlineja, jotka pistävät koko deadlinekalenterin sekaisin ja johtavat uusiin deadlinevalheisiin.
Huom! Kaikki blogimerkintäni yhteydet todellisuuden henkilöihin ovat sattumaa. Vastuu jää lukijalle. Pesen käteni. Ja käyn kalenterini kimppuun.
Tekstityöläisen elämä on aikataulutettua. Tekstien, myös niiden turhien, on joskus valmistuttavakin, mikä tarkoittaa selväsuomeksi sanottuna sitä, että kirjoittajan on kirjoitettava teksti valmiiksi.
Jotta aikataulut pysyisivät ns. hanskassa, joku viisas ihminen keksi joskus deadlinet, joita kalmanlinjoiksi on mainittu. Deadlinen funktio on pitää aika ja ihminen kurissa. Mutta nyt homma on kyllä lähtenyt hanskasta ja lapasestakin!
Deadlinet ovat pahassa inflaatiokurimuksessa ja joutanevat kohta saattohoitoon ja sitä kautta terminaalivaiheeseen. On nimittäin päässyt käymään niin, että harvat enää ottavat deadlineja tosissaan. Ajatellaan, että ei se haittaa, jos vähän myöhästyy, niinhän kaikilla muillakin kuitenkin myöhästyy. On näitä tekstejä ja muita hommia tehtävänä niin paljon kuitenkin, että yhtä hullunmyllyähän tämä pakkaa olemaan. Deadline sinne ja toinen tänne, pah.
Deadlineja on ainakin kolmenlaisia: Ensimmäisen asteen deadlineja, joita kukaan ei noudata, ei edes niiden asettaja. Toisen asteen "melko vakavasti otettavia deadlineja", joita saattaisi olla jo hyvä noudattaa. Aitoja "tämä on nyt oikeasti viimeinen mahdollinen ajankohta" -deadlineja, jotka pistävät koko deadlinekalenterin sekaisin ja johtavat uusiin deadlinevalheisiin.
Huom! Kaikki blogimerkintäni yhteydet todellisuuden henkilöihin ovat sattumaa. Vastuu jää lukijalle. Pesen käteni. Ja käyn kalenterini kimppuun.
Blogia päivitetty 18.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
