Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen
19.8.2010 13.01
Maailman mestareita
Puhe parhaista pitää sisällään arveluttavia olettamuksia.
Olen antanut itselleni kertoa, että me suomalaiset olemme maailman parhaita. Uutisissa toitotetaan ylivertaisuuttamme milloin koulutuksen, milloin ruokahuollon alalla, milloin milläkin saralla. On syytä kulkea hetki rinta rottingilla, retostaa ulkoministerikin.
Parhautta! Loistavuutta!
Tai sitten ei.
Minusta tämä kansakuntien vertailu ja paremmuusjärjestysten esittely tuntuu löylynlyömien hommalta. Keskustelussa nojataan ideologisiin oletuksiin, jotka eivät ehkä kestä kriittistä tarkastelua: On ikään kuin selviö, että on jossakin mielessä yhtenäisisiä kansoja ja muita ihmisjoukkoja, sellaisia kuin "me suomalaiset". On ikään kuin luonnollista, että näitä kansoja ja samalla muitakin asioita on mahdollista ja suotavaakin panna paremmuusjärjestykseen. On ikään kuin itsestään selvää, että kilpailu on hyvästä ja että kaikessa on kilpailtava, pyrittävä parhaaksi.
Mielenkiintoista seurata, miten puolueet ratsastavat näillä paremmuusajatuksilla vaalikentillä. Mitenkähän Suomen parhaudesta tulisi kertoa esimerkiksi rasististen hyökkäysten kohteeksi joutuneelle maahanmuuttajalle tai pitkäaikaistyöttömälle tai opiskelupaikkaa ilman jääneelle nuorelle tai vaikka asunnottomalle?
Entä kuolemaa sairaalan käytävällä sermin takana odottavalle vanhukselle? Ja mitenkähän markkinat muuttavat tämän parhausimagoedun osakkeenomistajien entistä suuremmiksi voitoiksi?
Parhautta! Loistavuutta!
Tai sitten ei.
Minusta tämä kansakuntien vertailu ja paremmuusjärjestysten esittely tuntuu löylynlyömien hommalta. Keskustelussa nojataan ideologisiin oletuksiin, jotka eivät ehkä kestä kriittistä tarkastelua: On ikään kuin selviö, että on jossakin mielessä yhtenäisisiä kansoja ja muita ihmisjoukkoja, sellaisia kuin "me suomalaiset". On ikään kuin luonnollista, että näitä kansoja ja samalla muitakin asioita on mahdollista ja suotavaakin panna paremmuusjärjestykseen. On ikään kuin itsestään selvää, että kilpailu on hyvästä ja että kaikessa on kilpailtava, pyrittävä parhaaksi.
Mielenkiintoista seurata, miten puolueet ratsastavat näillä paremmuusajatuksilla vaalikentillä. Mitenkähän Suomen parhaudesta tulisi kertoa esimerkiksi rasististen hyökkäysten kohteeksi joutuneelle maahanmuuttajalle tai pitkäaikaistyöttömälle tai opiskelupaikkaa ilman jääneelle nuorelle tai vaikka asunnottomalle?
Entä kuolemaa sairaalan käytävällä sermin takana odottavalle vanhukselle? Ja mitenkähän markkinat muuttavat tämän parhausimagoedun osakkeenomistajien entistä suuremmiksi voitoiksi?
Blogia päivitetty 18.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
