Kun Himasen Pekka politiikkaan sekaantui

Pääministeri Matti Vanhanen, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja kulttuuriministeri Stefan Wallin tilasivat filosofi Pekka Himaselta selvityksen Suomen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin tekijöistä 2010-luvulla. Himanen kiitti tilauksesta ja rykäisi Kukoistuksen käsikirjoituksen.

Käsikirjoitus kokonaisuudessaan on luettavissa WSOY:n verkkosivuilla. Aloin minäkin lukea innosta ja syömmen täyttävästä innovaation tunteesta piukeana.

(On nääs tuo varsinainen työteho ja tuottavuus ja motivaatio päässyt repsahtamaan kaiken maailman tehostus- ja tuottavuus- ja kehittämispuristuksen paineessa... Tulee sitten samoiltua päivät pitkät netissä, pitäähän sitä aikaansa jotenkin tappaa. Terveisiä vaan Tuottavuusministeriön Ylimmille Tarkastus Virkamiehille. No, vitsi, vitsi. Naama muikeanahan täällä hommia painetaan ja 110 prosenttia on pelissä.)

Ja asiaan. Sanotaan mitä sanotaan, mutta Himasen Pekan teksti kaikessa ihanuudessaan ja ilmavuudessaan ja maapalloisuudessaan täyttää monin paikoin hölynpölyn tuntomerkit:

- hämärää

- hämäävää

- hässäkkää (ks. Heikkinen & Hurme 2008; 2009).

Hämärää, koska rakentaa ihan omaa todellisuuttaan, joka on kaukana tavallisen tallaajan arkikokemuksista.

Hämäävää, koska viljelee suostuttelevaa me-puhetta ja jättää todelliset tarkoitusperänsä kertomatta.

Hässäkkää, koska on tekstikokonaisuutena ja rakenteeltaan sekava sekä lajiltaan kysymysmerkki.

No, rehellisyyden nimissä on sanottava, että enhän minä jaksanut läpikotaisin rämpiä sitä tekstiä. Ei pirukaan jaksa, jos ei ole aivan pakko.

Ja kuten vanha kansa valehtelee: pakko on vain kuolema ja köyhän verot.

Plääh, ja sitten taas sorvin ääreen, ts. jatkamaan artikkeleiden "Aineistot ja niiden käyttö kvalitatiivis-kvantitatiivisessa tekstilajitutkimuksessa", "Automaattinen analysaattori tekstilajitutkimuksessa", "I-analyysi eli tekstien välisten suhteiden tutkiminen" ja "Alussa oli teksti, ja 8.44 syntyy hyvin parkaiseva poika" kirjoittamista.