Lukitaan käsite kertoja...

Elina Kouki väitteli vastikään kirjallisuustieteellisten käsitteiden käytöstä lukion kirjallisuudenopetuksessa. Tutkimuksen perusteella monien opetussuunnitelmassa mainittujen käsitteiden opetus on puutteellista: esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin kertoja, näkökulma, motiivi, aihe ja teema saattavat jäädä opiskelijoille epäselviksi.

Tilannetta ei paranna se, että käsitteitä määritellään eri paikoissa vaihtelevin tavoin. Kirjallisuudentutkijoillakaan ei ole yhtenäisiä käsityksiä käsitteiden käyttöaloista ja keskeisistä sisällöistä.

Sitten pitäisi vielä tietää, mitä ylioppilastutkintolautakunta kulloinkin milläkin käsitteellä tarkoittaa. Yo-kokelaan on ensin pystyttävä analysoimaan tehtävänanto ja tulkitsemaan siinä käytettävät käsitteet, mieluusti kokeen laatijan haluamalla tavalla, jotta hänellä olisi jonkinlaisia mahdollisuuksia selvitä tekstitaidon kokeesta ns. kuivin jaloin tai jopa puhtain paperein.

Kouki ehdottaa, että koulua varten laaditaan sopimus siitä, mitä kirjallisuustieteellisiä käsitteitä käytetään tekstianalyysissä. Ehdotus on sovitteleva ja rakentava, mutta miten sen käytännössä voisi toteuttaa?

Merkitykset kun tahtovat olla mutkikkaita, moninaisia ja mukautuvaisia, liukkaita ja liikkuvia. Ja kun niitä ei oikein voi muuten kuin sanoilla ilmaista, päästään uusiin kysymyksiin: mitä tuossa määritelmässä oikein tarkoitetaan tuolla ja tällä ilmauksella, miten sitä pitäisi tulkita?

Voiko sanan merkityksen lukita? Poistaa tulkinnanvaraisuuden? Voiko ameban jäädyttää tappamatta sitä?

Käsittääkseni lakiteksteihin on pyritty rukkaamaan ns. aukottomia ja muuttumattomia merkityksiä. Mutta silti juristeilla ja meillä muilla sananselittäjillä riittää töitä aina vaan... 

---

Elinan Koukin väitöskirja:

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/52490/AnnalesC293Kouki.pdf?sequence=1

Tiedote:

https://oa.doria.fi/handle/10024/52490