
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Hesarissa julkaisiin eilen murskakritiikki Thomas Mannin varhaisten kertomusten suomennoksesta:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kehno+suomennos+upottaa+Mannin+novellit/HS20090611SI1KU02ged
Kritiikissä teilataan teoksen kääntäjä harvinaisen voimakkain ja synkin sanankääntein. Tekstissä puhutaan muun muassa kääntäjän "monipuolisesta kielitaidottomuudesta" ja "suomennoksen surmansyöksystä".
Teksti päättyy pahaenteisesti näin:
"Kukaan ei osaa mitään kieltä täydellisesti, mutta suomentaja, joka uskoo osaavansa ja heittää sanakirjat nurkkaan, on tuhon tiellä.
Jos hän ei taida kunnolla edes suomea, hän on matkansa päässä, ja siellä Wich-Markula on."
Kritiikki tuo pohdittavaksi paitsi kielenkäytön eettisiä kysymyksiä myös sen, millaisia yhteisöllisiä normeja erilaisiin kielenkäytön lajeihin - tekstilajeihin, genreihin - on luonnollistunut. Ilmeisesti elämme nyt sellaisessa maailmassa, jossa kirjallisuuskritiikki-nimisessä lajissa saa estotta käydä käsiksi yksilöön ja hänen olemassaolonsa oikeutukseen.
Merkitystä on myös sillä, millaisessa yhteydessä tekstejä kulloinkin julkaistaan. Tämänkertainen teilaus pantiin täytäntöön tiedotusvälineessä, jota eri yhteyksissä tituleerataan valtakunnan ykköslehdeksi.
Yököttää.
Kielenkäyttöön kuuluu luontojaan valintojen tekeminen. Julkisessa kielenkäytössä valinnat tuovat mukanaan erityisen vastuun. Näin luulisin.
Ylitettiinkö nyt yksi kielenkäytön ja soveliaisuuden rajoista?
Blogia päivitetty 18.6.2013

