”Turkkusessa – väärin taivutettu?”

Tokihan "Turkkusessa" on oikein, oikeanlaista leikinlaskua turkulaisesta puheesta. Tätä vain ei ehkä aina Turussa ymmärretä. Turkulainen huumorintajuhan kuuluu erittäin uhanalaisiin ilmiöihin, yhdessä lapualaisen joustavuuden, kuopiolaisen selväsanaisuuden ja espoolaisen vaatimattomuuden kanssa.

Voi toki olla, että alun perin on käynyt niin, että omituiselta kuulostanut muoto "Turkusse" on tulkittu murreasuksi muodosta "Turkkuseen", joka olisi nimiasun "Turkkunen" yleiskielinen illatiivi. Tämän keksijä on ehkä jopa kokenut ahaa-elämyksen.

Selityshän on jopa ainakin pinnallisesti katsoen paljon uskottavampi kuin hiukan samantapainen kielentutkimuksen hypoteesi, jonka mukaan sana "kiuas" johtuisi sanasta "kivikota". (Itäsuomalainen taivutusmuoto "kivikoan" voisi lyhentyä "kivkoan", ja sitten v:n olisi luonnollista vokaalistua, "kiukoan", ja tämä itäsuomalainen muoto olisi yleiskielistettynä "kiukaan", josta päädytään perusmuotoon "kiuas".)

Niinpä kyllä, puhutun kielen ollessa kyseessä ei voi sanoa, että jokin olisi varsinaisesti väärin tai virheellistä. Sanojen alkuperät taas voivat olla, no, enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia.

Jos "Turkkunen" onkin monen muun suussa leikinlaskua, minä - itäsuomalainen - ihan vakavissani luulin vuosikymmeniä, että "Turkkusessa" kuuluu vanhastaan murteeseen.

Kun kuulin vain luulleeni, se hämmensi, mutta mitä tuosta suivaantumaan. Pitäkööt Turkkusensa ja leikitelkööt rauhassa!

Marjatta Palander kirjoittaa eräässä artikkelissaan, että 'Turkkuseen' -muoto olisi lähtöisin J.Karjalaisen kappaleesta On kaikki niin kuin ennenkin: "Ehkä mennään Turkkuseen, kaadetaan viinaa kurkkuseen."

J:n kappale on varmaan edesauttanut Turkkusen tunnetuksi tulemista, mutta muistelen ilmausta käytetyn jo ennen julkaisuvuotta 1998.

Aihe muuten aktivoitui siitä, että kuulin viikonloppuna Mikkelissä ilmauksen "turkkulainen Savoses", jossa mahdollisesti viitattiin Vilperin perikunnan kappaleeseen "Turkulainen Helsingis".

Näin itse turkulaisena täytyy sanoa, että Turkkusessa kuulostaa tyhmältä. Ei minua haittaa, jos vieraspaikkakuntalaiset käyttävät sitä tai jopa luulevat sen olevan ns. oikeaa Turun murretta, mutta siinä vaiheessa, kun syntyperäinen turkulainen näin olettaa, alkaa minultakin pinna kiristyä.
Jos nyt kuitenkin haluatte kuulostaa enemmän turkulaiselta(mikä ei yleensä ole ainoankaan muun murteen edustajan tavoite) sanokaa Turus, ei Turkkusessa. Ja huomatkaa, että tämä vastaus on kirjoitettu enemmänkin huumorimielellä. onhan äitini sentään Ruskolta.

Tuosta "Turk(k)usse -muodosta saa kyllä ahaa-elämyksen kun törmää viron muoto-oppiiin: ilmiselvä viron illatiivihan siinä. Ja se "Turkkunen" lienee taas sitten muotoa tuntemattoman väärinkäsitys tai irvailu.

Lienee joku tutkinutkin, kuinka paljon varsinaissuomalainen puheenparsi muistuttaa viroa (siis suhteessa yleissuomeen ja muihin murteisiin)?

Tästä tulee mieleen kaksi hupsua keskenään vastakkaista efektiä:

1) Turussa: ihmiset ympärillä uhuvat vierasta kieltä (intonaatio on outo) mutta ymmärrän oikein hyvin

2) Budapestissä: Ympärilläni puhutaan suomea mutta en tajua sanaakaan. Olenko tullut hulluksi!

Ilona, eikös "Turuus" sopisi paremmin kuin "Turus"? Siis jos joku haluaa kuulostaa enemmän turkulaiselta jostain ihme syystä.

Vokaali on tuossa kai lähinnä puolipitkä eli ääntämysten "Turus" ja "Turuus" välistä. Mutta "Turuus" näyttää ja kuulostaa selvemmin turkulaiselta, sillä loppuheittoinen "Turus" esiintyy paljon laajemmin murteissa.

Taitaa olla korkeammalla käväisevä intonaatio, joka saa "Turus"-sanan jälkimmäisen u:n kuulostamaan pitkältä, vaikka se tosiaan on enintään puolitoistakertainen. Tuttavallisen epäkielitieteellisesti voitaneen puhua kiekaisustakin.