Maineikas vai hyvä?

Totta kai maine on eri asia kuin hyvyys tai huonous!

Hyvästä tai huonosta maineesta (hyvämaineisuudesta tai huonomaineisuudesta, tai jopa pahamaineisuudesta) voi kuitenkin tehdä yhden jos toisenkin päätelmään kohteen hyvyydestä tai huonoudesta juuri sillä elämänalalla, jolla kohde on saavuttanut mainetta.

Puhumattakaan siitä vanhasta totuudesta jonka mukaan "kun kunnia menee niin maine kasvaa".

Ja vanhasta muistisäännöstä, jonka mukaan lauseessa "Alus uppoaa" 'alus' on alus ja 'uppoaa' on maine (siis subjekti ja predikaatti).

Listan kerrotaan perustuvan otantatutkimukseen, joka on tehty akateemisen maailman keskuudessa. Joten jos tulokset eivät miellytä, mitä tehdä?

Onkohan ihan sattumaa, että yliopisto suhtautuu listaan nyt kovin kriittisesti ja vähätellen, mutta aiemmin kun se oli listoilla, ei ainakaan julkisuudessa tainnut näkyä mitään sellaista.

Niin, happamuudesta en tiedä, mutta tässä oli päätarkoitus pohtia, miksi maine vaihtui toimittajien kielessä parhaudeksi.

Jos jokin taho niittää mainetta omalla alallaan, voisi olettaa, että se tekee niin juuri siksi, että se suoriutuu muita paremmin kyseisellä alalla. Siis menestyy muita paremmin, on muita ansioituneempi. Siksi ei ole aivan tuulesta temmattua päätellä, että mitä maineikkaampi jollain alalla on, sen parempi on!

Miten sinä, Vesa Heikkinen, ymmärrät maineikkuuden, jos et niin, että omalla alallaan eniten mainetta niittänyt on suoriutunut alan muita toimijoita paremmin?

Mainelistaus perustuu käsittääkseni tällä kertaa siihen, mitä haastateltavat ovat ajatelleet (tai luulleet tietänsä) eri yliopistoista. Kyse lienee siis kärjistetysti ilmaisten mielipidemittauksesta. (Tosin en ole pystynyt perehtymään menetelmiin yksityiskohtaisemin.)

Ainakin osittain toisenlaisia lienevät listaukset, jotka perustuvat yliopistojen saavuttamiin tuloksiin yms. Näissä mittauksissa ei välttämättä haastatella ketään, vaan esimerkiksi lasketaan tieteellisten julkaisujen määriä ja arvioidaan niiden tasoa. Tai arvioidaan ja vertaillaan opetuksen laatua. Tai muiden tehtävien suorittamisen määrää ja laatua. Nämä laskelmat ja arviot eivät käsittääkseni ole tyypillisesti mielipiteisiin eivätkä mielikuviin perustuvia tuloksia.

Jaa, tässä oli siis kyse siitä, että haastateltujen mielestä jotkut yliopistot olisivat parempia kuin muut.

Niin, kuten sanottua, olen käsitellyt asiaa tässä Ylen uutisoinnin kautta. Kansleri Niiniluoto asettaa uutistekstissä vastakkain "pelkästään maineeseen perustuvan" listan ja "rankingit, jotka perustuvat todellisiin suoritustietoihin".

Varmasti antamani lista-linkin takaa löytyy paljon tietoa myös niistä menetelmistä, joilla mainelistaukseen on päästy.

Vesa Heikkinen, kysymys on juuri siitä, miksi pitää kysellä maineen ja hyvyyden eroa. Eikö se ole huomion kääntämistä pois pääasiasta eli siitä, että maineikkaimpien listalla ei ole enää yhtään suomalaista opinahjoa? Semanttiset selittelyt siitä, mitä maine on tai ei ole, ovat aika laiha lohdutus.

Jos Helsingin yliopiston putoamisen lisäksi haluaa jonkin asian nostaa esille, niin voisi ihmetellä, miksi Suomessa suurta suitsutusta ja läjäpäin raahaa saanut Aalto-yliopisto ei ole listalla.

Onhan se kolaus, kun ei kansainvälisellä kentällä ja muiden arvion mukaan olekaan niin hieno kuin kotimaassa luullaan. Jos tällä ei ole merkitystä, miksi selitellä mitään? Ja jos sillä on merkitystä, pitäisikö kysyä, mistä se johtuu, eikä jotain lehtien uutisoinnin sananvalintoja?

Tässä merkinnässäni pääasia oli tämä: miksi maine ja hyvyys sekoitetaan uutisionissa? Toisenlaisia kirjoituksia toisaalla.

Mainittakoon, että en ole sen enempää Helsingin yliopiston kuin minkään muunkaan yliopiston palkkalistoilla. Opiskellut olen Oulun yliopistossa.