
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013


Sitten ruvettiin puhumaan allergiasta ja joku kuului höröttävän oman lausumansa hauskuudelle, joten suljin virtuaaliradioni.
Tätä Mandelstamin lausahdustahan voitaisiin soveltaa myös jargonilla tärkeilijöihiin: Jargonisti ilmeisesti edellyttää, että jokainen kuulija osaa hänen erikoisalansa, sen pikkiriikkisen kulttuurin osajoukon, jonka parissa hän askaroi. Samalla hän kuitenkin tulee ottaneeksi sen riskin, että kukaan ei lue häntä.
Oma vika!
Jargoniksi syyttely johtuu useinkin vain siitä, että kielenkäyttö on teennäistä, sekavaa, raskasta ja kiertelevää. Mikään näistä ei ole ominaista jargonille: jargon on luontevaa, täsmällistä, helppotajuista (niille, joiden sitä tarvitsee ymmärtää, nimittäin saman alan ihmisille) ja suoraa.
Muiden kielenkäytön moittimiseen pitäisi saada enemmän vivahteita - ja enemmän osuvuutta.
Jargonilla eli ammattikielellä on paikkansa ja ilman ammattitermejä erikoisalan osaajat eivä voisi ilmaista itseään täsmällisesti.
Ymmärrysongelma syntyy, jos asiantuntija ei maallikoille puhuessaan pysty ilmaisemaan ajatuksiaan myös yleiskielellä.
Kapulakieli on se todellinen vitsaus: puhutaan kansantajuisista normaaliin arkeen liittyvistä asioista mutta ilmaistaan ne mahdollisimman kummallisesti, tyyliin "meteorologinen olosuhde talviurheilutapahtumassa". Sehän on suomeksi hiihtokeli.
Uskon, että kapulakielen siemenet kylvetään koulussa, jossa vaaditaan koululaisia kirjoittamaan hienommin kuin ajattelevat ja sepittämään keinotekoisesti tekstejä, joiden ainoa lukija on opettaja. Tästä syntyvää taipumusta sitten myöhemmin vahvistaa työelämän ilmapiiri monissa paikoissa, joissa ollaan sitä mieltä, että asiakkaille ei missään tapauksessa sovi kirjoittaa luontevasti.
Virke "Ymmärrysongelma syntyy, jos asiantuntija ei maallikoille puhuessaan pysty ilmaisemaan ajatuksiaan myös yleiskielellä" pitää tietysti paikkansa. Se on oikeastaan truismi (ymmärrysongelma syntyy, jos ei ymmärretä). Rivien välissä on ehkä tarkoitus sanoa, että kyseessä on asiantuntijan vika ja nimenomaan kielellinen vika.
Todellisuudessa ongelma on useimmiten siinä, että *asiat* ovat vaikeita. Tähän sisältyy muun muassa se, että useinkaan yleiskielessä ei vain ole sanoja niille monille termeille, joita olisi pakko käyttää asiasta puhuttaessa. Jos termi korvataan selittävällä ilmauksella, tulee helposti sivu tekstiä, ja sitähän ei sitten enää kukaan lue.
On lukemattomia asioita, joista ei *voi* kertoa yleiskielellä, eikä se ole kenenkään vika. Aivan kuten ei *voi* kertoa logaritmeista lapselle, joka vasta opettelee numeroita.
Mainitun kirjan saatavuudesta minulla ei ole tietoa. Se ei ole Kotuksen julkaisu. Kyse on muutama vuosi sitten julkaistusta teoksesta, joten voi olla, että ei sitä enää kaikista kirjakaupoistakaan löydy. Hintaakaan en tiedä.
Jos asiantuntija ei löydä maallikon kanssa yhteistä puheenpartta, siis keinoja ilmaista ajatuksiaan selkokielellä, on turha alunperinkään esittää ajatuksiaan. Maallikolle kun erikoisalan termien takana oleva maailma ei aukea, olivatpa termit asiantuntijasta kuinka ilmaisuvoimaisia hyvänsä.
Toistan sen mitä ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin: jos edellytän, että kaikki ovat perehtyneet minun erikoisalaani ja suollan jargonia, oma on vikani kun kukaan ei ymmärrä minua.