
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Kokous venyi yli yön, mutta kyllä kannatti: sopulien mukaan aikaan saatiin Sopu Hallitusten Välisestä Sopimuksesta. Kirjoitan lausekkeen kursivoiden ja isoin alkukirjaimin, koska olen asiasta niin innoissani, että haluan huutaa hulluna ja hakata päätäni työhuoneen betoniseinään.
Saavutettu sopu sopimuksesta tuntuu jämerältä. Liittyyhän siihen sellaisia seikkoja kuin sanktiot ja kuri.
Sopu on tällä kertaa erityisen ansiokas siksikin, että se antaa sijaa myös kaikenlaiselle pienenpienelle eripuralle. Sopu muun muassa jakaa jäsenmaat kahteen leiriin ja hajottaa EU:n rivit.
Täytyypä katsoa, mitä vanha kansa tällaisesta sovusta ajattelee. Näin sananparsissa:
Paree laiha sopu kuin lihava riita. (Isokyrö)
Ku köyhyys astuu ovest’ ni sopu pakenoo ikkunast’. (Kurkijoki)
Parempi on hyvä ero kuin huono sopu. (Eno)
Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013


Yhdelläkään EU-maan johtajalla ei liene valtuuksia yksinään tehdä valtiosopimusta. Periaatteessa he kai sopivat vain keskenään siitä, että ajavat tietynlaisen sopimuksen tekemistä.
Tavallaan kyseessä on siis esisopimus eli sopimus sopimuksen tekemisestä (vaikkakaan ei kai oikeudellisesti). Esisopimukset ovat tuiki tavallisia.
Ihmeellinen on sen sijaan ingressi (?) "Pyrrhoksen sopu". Kielikuva ei tunnu onnistuneelta, koska alkuperäisen fraasin voitto (taistelussa, sodassa) on vaihdettu sovuksi. Lisäksi suomen kielessä kai pitäisi sääntöjen mukaan kirjoittaa Pyrroksesta eikä Pyrrhoksesta, vaikka Pyrrhos onkin yleinen huolimattomassa kielessä.
Historian kirjoissa kerrotaan Pyrroksen voitosta, eikä hän mitään sopua ihmetellyt, vaan masentui voittojensa hinnasta.