Etusivulle
- + Tulosta sivu
Kotimaisten kielten keskus
 
Vesa Heikkinen


Vesa Heikkinen
on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

rss Vesa Heikkinen

29.11.2011 9.38

”Pystyy tehdä”

Nimimerkki ”Hannelore” ehdotti aihetta.


Hannelore hämmästelee puhetapaa, joka on hänen mielestään viime vuosina yleistynyt. Vastikään Hannelore kiinnitti huomiota radio-ohjelmaan, jossa joku, ”mitä ilmeisimmin opettajaihminen”, käytti ilmausta pyritään integroida.

Muutama vuosi sitten Hannelore oli kuuntelemassa mielenkiintoista esitelmää. Sen anti meni kuitenkin häneltä romukoppaan, sillä esitelmöitsijä, nuorehko nainen, sanoi esityksensä aikana lukuisia kertoja pystyy tehdä.

Hannelore kertoo olevansa ihmeissään. Yhtä ihmeissään on hänen ystäväpiirinsä, joka koostuu 60–65-vuotiaista ikätovereista.

Hannelore kuulisi mielellään muiden mielipiteitä ”tästä nykykäytännöstä”. Hän mietiskelee, onko ”vika kenties vain meidän ikääntyneissä korvissamme”.



Palaa otsikoihin | 21 puheenvuoroa | Keskustele

29.11.2011 10.51
Nordbon
Eipä ole vika ikääntyneissa korvissa
Olen kiinnittänyt täsmälleen samaan asiaan huomiota (vaikka korvani ovatkin vasta reilut parikymppiset) jo muutaman vuoden ajan - etenkin esimerkin "pystyy tehdä" kaltaisiin tapauksiin - ja aprikoinut, mistä moinen kehitys saattaisi johtua. En tosin halua alkaa paasata kielen rappiosta vaan olen pikemminkin Hanneloren tapaan "ihmeissäni", sillä on hämmentävää, kun kuulee jotain, omien korviensa mielestä, kummallista ilmaisua käytettävän omassa äidinkielessään laajastikin samalla, kun iso joukko samaa kieltä puhuvia ei kiinnitä ilmiöön minkäänlaista huomiota. Olenko jäämässä jälkeen kieleni kehityksestä?
29.11.2011 11.14
Iines
Kiinnostaisi tietää, onko "pystyy tehdä"-rakenne vain stadin omituisuus tai ominaisuus - ihan miten vain. Itse en ole muunmurteisten huomannut sitä käyttävän. Stadilla tarkoitan tässä pääkaupunkiseudun nuorten puhe- ja myös kirjoituskieltä.

Arvelen, että muodon käyttäjäkunta on lopulta siis suppea ja keskittynyt, mutta näkyvä, koska median ja muiden vaikuttajatahojen keskittyminen pääkaupunkiseudulle tietysti tuo rakenteen laajempaankin tietoisuuteen.
29.11.2011 11.26
Vesa Heikkinen
Google-perushaku antoi lausekkeelle "pystyy tehdä" lähes yhdeksän tuhatta osumaa. Näyttäisi olevan netissä aika yleinen.
29.11.2011 11.33
Kyösti
Kun kuulin tuon ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten ekaluokkalaisen suusta, yritin ensin opettaa oikeaa muotoa, mutta havaitsin nopeasti, että tämä onkin yleinen puhetapa nuorilla. Arvatenkin pääkaupunkiseudulta nuorison suosiman median mukana levinnyt tänne muuallekin ja yleistyy jatkuvasti.
29.11.2011 12.05
nutina
Alkaa-verbi sotkee
Tässä saattaa olla kyse (ei kysymys) infinitiivimuodosta alkaa-verbin yhteydessä; alkaa juosta jne. Kun on pyritty oikaisemaan virheellistä muotoa "alkaa juoksemaan", oikea muoto on ehkä ajateltu lyhyytensä vuoksi sopivaksi kaikkien verbien yhteyteen. Toisaalta kyse voi olla myös vieraitten kielien vaikutuksesta. Vähän hankalaahan tämä voi joillekuille olla, kun samaakin asiaa tarkoittavat sanat käyttäytyvät eri tavalla (vrt. rupean itkemään).
29.11.2011 12.53
Matti Sunell
Väitän, että usein tällaiset ilmiselvät virheellisyydet ovat karkuun päässyttä leikittelyä. Luova kielenkäyttäjä sanoo silkkaa piruuttaan "pystyy tehdä", ja leikkiä ymmärtämättömät alkavat sitä sitten toistaa. Voisinkin pahuuttani kokeilla, kuinka äkkiä muoto "rupeaa tehdä" rupeaa levitä. Nyt Google antaa vain seitsemän osumaa, mutta katsohan vain...
29.11.2011 14.13
Iines
Enpä malta olla lisäämättä vielä tuoretta esimerkkiä tähän.

Minulla on juuri radio auki taustalla (Nova), ja siellä laulaja Rasmus sanoi juuri haastattelijalle, että hän "pystyy liikuttua teksteistä".
29.11.2011 18.11
Nopsanen
Kieli elää
Kyllä, myös lukiolaisten teksteissä puheessa varsin yleinen verbilauseke "pystyy tehdä" esiintyy. Luulen että ilmaus "voi tehdä" on tässä analogisena mallina.

Kirjakieleiset rektiot eivät nuorten eivätkä aikuistenkaan puheessa ole useinkaan kovin käytettyjä. Englanti alkaa muuttaa meidän vanhoja rektioita: yleisiä ovat esim. "kuvata jonakin", "syy jollekin", "vertauskuva jollekin".
29.11.2011 19.01
Googlaaja
Suhteellisuutta
Google-hakujen tuloksia ei kannata ottaa kovin tosissaan, mutta seuraavat tulokset kuitenkin kertonevat jotain:

"pystyy tehdä": 8 970
"pystyy tekemään": 431 000

Suurta ärtymystä herättävän väärin muodon yleisyys on siis kahden prosentin luokkaa.

Yksi monista väärien muotojen käytön syistä on varmaankin se, että ne herättävät ärtymystä. Joskus on ihan kiva käyttää jotain kielen sääntöjen kieltämää ilmausta ja katsella, miten se saa ihmiset hyppimään seinille, vetämään herneen nenäänsä jne.

Oletteko samaa mieleä?
29.11.2011 23.12
Erkki (eka)
Hämäävät rektiot
Luulenpa, että monikin joutuisi hämilleen, jos pitäisi aivan äkkiä ja miettimättä sanoa, mitkä seuraavista peräkkäisistä, tekstiyhteydestä irrallaan olevista rektioista ovat norminvastaisia: alkaa tehdä, pyrkii tehdä, pystyy tehdä, rupeaa tehdä, voi tehdä...
30.11.2011 10.17
Kyösti
Googlaaja: Sehän särähtää korvassa juuri siksi, että se on uusi ja lisääntyvä ilmiö. Jos "pystyy tehdä" olisi yhtä yleinen kuin perinteinen muoto, niin eihän se enää tuntuisi missään.

Tätä "alkaa tekemään" -muodon vastustusta olen ihmetellyt. Olen mm. kuullut 1950-luvun radio-ohjelmissa käytetyn tätä vieläkin vierastettavaa muotoa. Olen alkanut epäillä, että kyse on vain keksitystä säännöstä, jota me sääntötietoiset yritämme vaatia kaikilta. Missä tämän säännön juuret ovat?

Miksi erimerkiksi "ehtii tehdä" ja "ehtii tekemään" ovat molemmat oikein?
30.11.2011 12.12
Googlaaja
Huomioharha
Kyösti kirjoitti, että kyseessä olisi ”uusi ja lisääntyvä ilmiö”. Saattaa olla. Saattaa myös olla, että sellainen käsitys on niin sanottu huomioharha: kun kiinnostuu jostakin kielen ilmiöstä, alkaa kiinnittää siihen huomiota ja siksi havaitsee sen ihan eri tavalla kuin ennen. Siksi se tuntuu yleistyneen.

Alkaa tekemään -jutusta kerrotaan kieli-ikkunassa näin:
”Nykyisen normin juuret näyttävät olevan 1800-luvun alkupuolella käydyssä ns. murteiden taistelussa”
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2813
Vanhan kirjasuomen ”alkaa tekemään” julistettiin pannaan, ja itäsuomalainen rakenne, murteellisuus, julistettiin normiksi.

Mainittu kieli-ikkuna (jo vuodelta 1996) kertoo oikeastaan aika alastomasti, mistä on kyse: säännöstä pidetään kiinni, koska siitä on ennenkin pidetty kiinni ja koska siitä periksi antaminen olisi kielenhuollolle valtava arvovaltatappio.

Niinpä normia todennäköisesti muutetaan vasta sitten, kun asenteet ja asetelmat ovat muuttuneet – ja silloin ehkä ollaan valmiit jopa hyväksymään se muoto, jota yleispuhekielessä *oikeasti* käytetään: ”alkaa tekeen”- Usein mainittu ”alkaa tekemään” on sekamuoto, joka ei ole kunnolla oikein mitään kieltä.
30.11.2011 12.58
Erkki (eka)
Saarimaa ja Kettunen
Kiistakumppanit E. A. Saarimaa ja Lauri Kettunen ovat ottaneet kantaa tähän asiaan oikeakielisyysoppaissaan.

Saarimaa (Kielenopas, 7. painos 1967): ”Hyvin tavallinen virhe (murteellisuus) on kolmannen infinitiivin käyttö alkaa-verbin ohella: alkaa satamaan; po. alkaa sataa. Virheen yleisyyteen on kai vaikuttanut ruveta-verbi (rupeaa satamaan).”

Kettunen (Hyvää vapaata suomea, 1949): ”On tullut tavaksi virheen uhalla vaatia eroa: rupean antamaan, mutta alan antaa. Tottahan onkin, että rupeaminen, joka alkuaan on merkinnyt vain kiinni tarraamista, vaatii aina illatiivia, mutta sen analogian mukaan ovat monet tottuneet – ja kotimurteensa mukaisesti – sanomaan myös alan antamaan. Eihän siitä ymmärtämiselle haittaa olisi, mutta mikä väärin se väärin.”

Kettus-sitaatin loppu lienee ironiaa. Kirjansa alkulauseessa hän sanoo Saarimaan 1947 ilmestyneestä Kielenoppaasta, että siinä ”yhtenään on entistä ahdistavampaa kielen kahlitsemista”, joten ”näytti olevan pakko vihdoinkin ryhtyä aikaansaamaan jotakin vastapainoksi”.

Ks. myös http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2813
30.11.2011 15.11
Vesa Heikkinen
Kiitos vilkkaasta kirjoittelusta taas!

Suosittelen kaikille Harri Mantilan kirjoitusta Kielikäsityksestä kielenhuollon uusiin periaatteisiin (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2256). Jutussa käsitellään myös ”alkaa tekemään” -tapausta.

Totta lienee edelleen se, mitä Sari Maamies kirjoitti Helsingin Sanomissa 6.8.1996: ”Tästä normista ollaan harvinaisen tietoisia. Se on irronnut yhteydestään ja kasvanut eräänlaiseksi normitetun kielen vertauskuvaksi. Se on alkanut symboloida monen sukupolven kieli-ihannetta, käsitystä oikeasta ja väärästä kielestä. Siksi juuri tämän normin rikkominen riipoo niin pahasti monen korvaa.” (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2813)

Ja siksi juuri tätä normia on niin vaikea muuttaa?


30.11.2011 19.28
Urpu
Pakko todettava, että kielenkäyttäjien valinnat ovat joskus omintakeisia. Aina ei pysty ymmärtää. Mutta onneksi nykyisin kenkään ei puhu virheellisemmin toista.

Mutta, yksi merkitysero on selvääkin selvempi: ehtiä tehdä ja ehtiä tekemään. Katsokaa vaikka:

Aamulla ehdin juuri ja juuri juosta bussiin, mutta illalla en taida ehtiä juoksemaan.

Ehdin maksaa sähkölaskun eräpäivään mennessä.
Toivottavasti ehdin huomenna pankkiin maksamaan muut laskut.

30.11.2011 19.35
yo-tuubi
Can do!

Ennen me (nyk.) kalkkikset pystyimme luke(m)a(aan) vain armasta suomeamme. Nyt minäkin vanha pi(e)ru luen suurimmaksi osaksi englantia. No, minkäs teet: sitä isot edellä mitä pienet perässä, eiku: nyt ei oo ennen ja ennen oli ennen nyt.
1.12.2011 0.17
Kyösti
Totta
Googlaaja: Voi se olla myös huomioharha, mutta hämmästyisin todella, jos selviäisi, että ilmiö ei tässä laajuudessaan olekaan uusi.

Urpu: Kiitos noista esimerkeistä. Niissähän toden totta onkin merkityseroja.
2.12.2011 10.07
Kirsti Aapala
"Pystyy tehdä" ei näytä olevan täysin tuntematon murteissa: Kotuksen murrearkistossa on tietoja Keski-Pohjanmaalta Himangalta, Toholammilta ja Kaustisilta. Esimerkiksi Kaustisilla "pystyvät ruveta töihin" ja Himangalla "ei sitä pystyr ruumistakaan kahtua" tai "ei pystyr ruvetas sairastahan". Toisaalta Himangalta on merkitty muistiin myös "ei sitä pystys sanohon".
2.12.2011 22.49
Urpu
No jos kerran Kaustisilla...
Sivistyskielissä, sanotaan nyt vaikka ranskassa ja italiassa, vaalitaan oikeakielisyyttä ja samalla tunnustetaan murteiden ja dialektien olemassaolo oikeakielisyyden vaatimuksia noudattavan yleiskielen rinnalla (Italiassa kieltä vaalii Accademia della Crusca ja Ranskassa Académie françaice). Murteita ja dialekteja ei käytetä auktoriteetteina, joilla perusteltaisiin oikeakielisyydestä poikkeavat valinnat ja väitettäisiin, että kun niitä kerran käytetään, ne pitää myös hyväksyä yhtä "oikeiksi" yleiskielisten rinnalla.

Jos lähdetään sille tielle, että jokainen ihmisten puhunnoissa (ja niitähän riittää) esiintyvä muoto on hyväksyttävä, oikeakielisyydestä on turha edes puhua; antaa kielen vain mennä omaa menoaan, mitä väliä. Aika lyhyt olisi siinä tapauksessa ollut suomen taival kirjakielenä.
3.12.2011 18.00
Murtaja
Yksi kansa, yksi kieli
Ranskan akatemia (l’Académie française) ei ole ihan niin selvästi kielenohjailuorganisaatio kuin ”Urpu” antaa ymmärtää. Ensinnäkin se on vanha tieteiden ja taiteiden kulttuuri-instituutio, jonka tehtäväalueessa ranskan kieli on vain osa, osana ranskalaisen kulttuurin vaalimista. Toiseksi se ei oikeasti ohjaile paljoakaan.

Esimerkiksi ranskan oikeinkirjoituksen uudistuksella saatiin aikaan lähinnä sotkua, ja nyt noin 1/3 ranskalaisista noudattaa sitä, 2/3 ei, ja Ranskan akatemia on erikseen sanonut, että uudistusta ei saa ajaa pakolla eikä määräyksillä. En usko, että sellainen kielenhuolto on erityisen kadehdittavaa.

En tiedä, mihin ”Urpu” viittaa ilmauksella ”murteet ja dialektit”. ”Dialekti” on suomessa harvoin käytetty ja aika tarpeeton sivistyssana, joka tarkoittaa murretta. Mutta ehkä hän viittaakin romaanisiin kieliin.

Sekä Ranskassa että Italiassa on aikoinaan määrätietoisella politiikalla ja pakkokeinoinkin luotu ”kansalliskieli”, ja tähän on sisältynyt muiden kielten – kuten oksitaani, katalaani, napoli ja sardi – leimaaminen ”murteiksi”. Ne on koettu kansalliskielen asemaa ja kansallista yhtenäisyyttä horjuttaviksi. Tämä osaltaan selittää, miksi on perustettu valtiolliset kielenhuolto-organisaatiot.

Romaanisia kieliä puhuvissa maissa kielenhuollon tehtävä on ollut ennen muuta poliittis-nationalistinen. Ensisijaisesti on tuettu ajatusta yhdestä kansasta, joka puhuu yhtä kieltä, toissijaisesti tämän kielen yhtenäisyyttä (murteellisuuksien kitkemistä) ja vasta tämän jälkeen ns. pilkunviilaamista eli kielen yksityiskohtien tarkkaa säätelyä.

Suomen kielenhuollon asema on ollut hiukan toinen. Se ei juuri ole taistellut lähisukukieliä vastaan, murre-eroja vastaan kylläkin. Eniten se on taistellut aivan toisenlaisia kieliä vastaan, lähinnä ensin ruotsin, nyttemmin englannin vaikutusta vastaan. Toki se nykyisin on joutunut virallisesti sitoutumaan dogmiin kaksikielisestä kansasta, mutta ei siihen oikeasti usko kukaan.

Kielenhuolto syntyi tukemaan kansallisvaltion aatetta, mutta se taitaa elää kauemmin kuin kansallisvaltio. Onhan syntynyt jo perinteitä, ja perinteisiin kuuluu, ettei kysytä, _miksi_ kieli pitää pitää yhtenäisenä, mahdollisimman muuttumattomana ja puhtaana vierailta vaikutteilta. Jatkavuuden laki vaikuttaa muuallakin kuin fysiikassa.
4.12.2011 21.27
Urpu
Monta kansanosaa, monta kieltä
"Murtaja", appresioin kommenttiasi ja sinulla on pointti.

Mitä tulee suomen kielenhuoltoon ja yhtenäisen suomen ja oikeakielisyysnormien vaalimisen perinteeseen, itse en kyllä halua tätä perinnettä kyseenalaistaa.

Minusta ihmisellä täytyy edelleen olla tiettyjä selkeitä kiinnekohtia elämässään, ja yksi niistä on kieli. Eheiii, ei todellakaan kansallisvaltion aatteen tukemiseksi! Olenpahan vain ollut huomaavinani, että näin pellossa kun yleisesti ottaen eletään, on ihan kiva, jos ihmisillä yksilöinä on edes joitain pieniä suuntimanottomahdollisuuksia.

Sinään yksi ja sama, miten suomi aluskasvillisuudessa rehottaa. Ainahan se on niin tehnyt, eikä nyt ole kyse siitä.


Blogia päivitetty 12.11.2014

Kotus-blogi – kaikkea kielestä

Kotus-blogissa keskustellaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia. Blogissa julkaistaan myös lukijoiden ehdotuksiin perustuvia keskustelunavauksia.

Tule mukaan lukemaan, keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita! Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä. Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.

Lähetä keskustelunavausehdotus

Lähetä palautetta

 
Poutapilvi web design Oy