Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen
24.11.2011 12.22
Anteeksi, jos olen tehnyt syntiä
Päivän muotisana ja sen onttous.
Lapsi pyytää yllättäen anteeksi. ”Mitä pyydät anteeksi?” vanhempi kysyy. ”En tiedä, muuten vaan.”
Jos lapsen anteeksipyyntöön on ollut selvä syy, anteeksi ikään kuin vapauttaa hänet vastuusta ja antaa mahdollisuuden toistaa tekonsa, joka anteeksipyyntöön johti. Anteeksi avaa mahdollisuuden synninpäästöön.
Nyt vaikuttaa siltä, että lapsenomainen anteeksipyytely ikään kuin huvin, tavan tai varmuuden vuoksi on yleistymässä. Tämä tulee mieleen, kun lukee uutisia europarlamentaarikko Mitro Revon tapauksesta. Revon on väitetty kähmineen naisia. Joku saattaisi kutsua väitettyjä tekoja seksuaaliseksi häirinnäksi.
Lehtitietojen mukaan Repo ei tunnista itseään väitteistä. Jostain syystä hän
kuitenkin pyytää anteeksi ja lupaa ottaa opikseen. Mutta mitä järkeä on pyytää
anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään anteeksi pyydettävää eikä annettavaa?
Pyydänpä minäkin tässä varmuuden vuoksi anteeksi kaikilta kaikkea. Jope Ruonansuun sanoin: Sori, että synnyin. Anteeksi, että olen olemassa.
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
"Anteeksi, kun loukkasin" sen olla pitää.
http://extra.shu.ac.uk/wpw/politeness/christie.htm
En nyt muista, onko tämäntapaista aihetta käsitelty tai sivuttu suomalaisessa keskusteluntutkimuksessa.
Suomalainenhan sanoo usein "Anteeksi kuinka?", kun ei ole kuullut toisen sanoja kunnolla. Eipä se ole paikka pyytää anteeksi uskonnollisessa tai moraalisessa mielessä, ainoastaan kohteliaampi kuin "Häh?"
(Hesarissa oli joskus juttu siitä, miten tuollainen asia riippuu Englannissa yhteiskuntaluokasta. Muistaakseni siihen sisältyi, että alaluokka sanoo "sorry?", keskiluokka sanoo "pardon?", yläluokka "what?" Joka tapauksessa "pardon" on lyhentynyt ilmauksesta "I beg your pardon", sananmukaisesti "Rukoilen anteeksiantoanne". Tämä osoittaa, miten anteeksipyytämisen sellainen merkitys, jota jotkut pitävät ainoana oikeana, voi haihtua olemattomiin.
Mitro Repoa ei yhtään tekisi mieli puolustaa, mutta kun moraali vaatii, minkäs teet. Ei ole mitään epäloogista siinä, että ei ole mielestään häirinnyt seksuaalisesti mutta kuitenkin pyytää anteeksi sitä, että on käyttäytynyt tavalla, joka on koettu häirinnäksi. "Anteeksi jos loukkasin" on hiukan kömpelö tapa sanoa tämä. Sellaiseen olisi varmaan aihetta aika monellakin miehellä. Synti ei silloin ole tahallinen häirintä vaan ajattelemattomuudesta johtuva muiden loukkaaminen.
Mitä Jope Ruonansuun sanoihin tulee, niin niissähän ilmenee aito luterilainen henki.