Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen
8.11.2011 11.18
Vielä kerran ryntäät
Mitä Pekkarinen oikeastaan tarkoitti?
Ryntäillä on viime päivinä myyty mediatuote poikineen. Käyty keskustelu on hyvä esimerkki ilmiöstä, johon viitataan medioitumisena ja mediavaltana. ”Ryntäilystä” tulee mieleen myös sellainen sana kuin kansalaisjournalismi. Me ollaan toimittajia kaikki, kun oikein kännykkään katsotaan!
Mutta mitä Mauri Pekkarinen oikein tarkoitti ja tavoitteli puheillaan ryntäistä? Mahdollisia tulkintoja on monia, eikä yhtäkään niistä voi vedenpitävästi väittää ”oikeaksi”. Yhtään helpommaksi tulkintojen puntarointia ei tee se, että kaikessa kielenkäytössä välitetään monenlaisia merkityksiä: kuvataan todellisuutta, otetaan siihen kantaa, luodaan vuorovaikutusta ja niin edelleen.
Julkisessa keskustelussa nostettiin ärhäkästi esiin se yksioikoinen ja myyvä tulkinta, jonka mukaan Pekkarisen kielenkäyttö oli sopimatonta ja seksististä. Tästä tuli monien tiedotusvälineiden myötävaikutuksella vallitseva totuus. Eikä tulkinta jäänyt tähän: ryntäät leimasi sanojansa sovinistiksi. Piste.
Mutta mitäpä jos Pekkarinen käyttikin sanaa ryntäät vilpittömästi? Sanaan ei ehkä sisälly hänellä minkäänlaisia voimakkaita emootioita eikä ennakkoluuloja, saati sukupuoliasenteita, mihin viittaa sekin, että hän ei jälkeenpäin edes muistanut käyttäneensä koko sanaa. (Tämä muistamattomuus tietysti leimattiin totuuden muunteluksi.)
Saattaa olla, että Pekkarisella ryntäät ei viittaa ensisijaisesti rintoihin, vaan laajemmin ihmisen etupuoleen tai etumukseen eli vaatteen etupuoleen, paidan tai muun asusteen rintamukseen. Ryntäille saattaa pudota ruokaa tai vaikkapa läikkyä kahvia.
Tämänsuuntainen onkin Pekkarisen oma tulkinta ryntäistä, jos on uskominen free lance -toimittaja, ex-kansanedustaja Markku Laukkasta. Laukkanen kertoi minulle sähköpostitse keskustelleensa asiasta Pekkarisen kanssa.
Markku Laukkanen on huolissaan siitä, että uudet tarkoitushakuiset tulkinnat, jotka näkevät seksismiä myös vanhoissa neutraaleissa murresanoissa, ”saavat ensisijaisuuden ja ovat ikään kuin vallitsevia tulkintoja”. Laukkasen mukaan ”tämä hämärtää sanojen alkuperäistä merkitystä ja on omiaan vähentämässä rohkeutta käyttää murreilmaisuja”.
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
Jos tarkoitetaan ihmisen etuvartalon yläosaa, niin se on rintamus tai rinnus.
Luulen, että Mauri tosiaan tarkoitti ryntäitä eli miehusta.
Mutta hei, entä jos Mauri halusi sittenkin olla pikkutuhma ja tarkoitti oikeasti "ryntäitä", merkityksessä rinnat! Kyllä Mauria pitäisi vähintäänkin kehottaa sohimaan "mikrofoninsa" kanssa jossain muualla kuin julkisella paikalla.
Niin paljon harmittaa tämä sanojen merkitysten vääntely, että tulee puolustettua jopa kepulaista!
Suuri kysymys on: tekikö rynnäs -sanasta valittaja valituksensa siksi, ettei ymmärtänyt suomea, vai siksi, ettei ymmärtänyt tilannetta? Toivottavasti syynä on kielitaito, sillä kaikki muut kyllä ymmärsivät tilanteen.
Mikä asiassa oli humoristista? Julkinen flirttailun esittäminenkö?
Ulla Tiililä esittää, että Pekkarinen yritti "keventää tilannetta". Mitä keventämistä tarvittiin? Jos asialliset hommat hoidetaan asiallisesti, niin ei tarvitse sanoa kaksimielisyyksiä niiden "keventämiseksi". "Keventäminen" oli juuri se asia, joka toi ns. pikkutuhmia ajatuksia mieleen ja teki asian kiusalliseksi.
Ilman "keventämistä" ainoaksi kummalliseksi asiaksi jäisi, miksi ministerin piti rynnätä auttamaan asiassa, jossa hän ei edes osannut auttaa kovin hyvin. Luulisi, että isohkossa tilaisuudessa on osaavaa henkilökuntaa auttamassa - tai ainakin auttamaan joutaisi joku muu kuin superministeriön päällikkö, ja joku joka osaa hoitaa asian kerralla kuntoon eleettömästi.
Nimimerkin "vielä kerran ryntään" selityksestä tulee ihan mieleen entinen USA:n presidentti, joka vannoi, ettei ole harrastanut seksiä "sen naisen" kanssa, ja myöhemmin selitti, että asiahan riippuu siitä, miten "seksi" määritellään.
Sivistysvaltioissa ovat ministerit eronneet pienemmistäkin syistä. Mutta Suomessa maan tapaan kuuluu "ymmärtää".