”Kotus-blogin ystävät Facebookissa”

Sivuja on helppo tykätä, ryhmiin pyrkiminen tylsää.

Onko minulta jäänyt huomaamatta jokin suomen kielen kehityksen vaihe, kun kielikorvaani pahasti tökkii ilmaus "tekstejä saa tykätä"? Ennen vanhaan arkikielen tykätä-verbin rektio oli sellainen, että se vaati elatiivin: tykätä teksteistä.

Vai olisivatkohan verbit "tykätä" ja "tökätä" sekoittuneet toisiinsa?

Kirjoitin tästä ihan äsken toisaalla ("Kirjoitettu kieli muutoksen tilassa?" 17.10.2011), mutta vastaanpa näin tähänkin – totutellakseni uuteen nimimerkkiini...

Mitä virkaa tuollaisella ryhmällä on, kun blogeja voi lukea tätä kautta? Kun ei ole tuo facebook tuttu.

Hei vanhanaikainen ja muut! Rohkeasti vaan mukaan pyrkimään ryhmään, tykkäämään tekstejä ja liittymään facebookiin! Meitä Kotus- blogin ystäviä on jo viitisenkymmentä, ja lisää mahtuu - hyvässä naamakirjahengessä :)

Nautin itsekin mieluummin tästä suorasta käyttöliittymästä kuin kansainvälisen urkintaorganisaation kieron silmäparin tarkkailusta. Pitäkää vain hurupäänä, mutta siellä on pian koko maailma!

Mitä siinä ryhmässä siis tehdään?

No kato, vanhanaikainen, siellä ryhmäs siis ollaan suomen kieltä ja tykätään tekstejä.

Ja vaikka sä, vanhanaikainen, ehkä luulet olevas olemassa ja tekeväs asioita, vaikket päivitä niitä tekoi facebookis, niin et sä oikeesti oo! Vasta sit ku sä oot raportoinu kato kaikille et sä oot vaik lukenu ja ehkä tykänny tätä blogii (ja sähän tykkäät), niin vasta sit sä oot oikeesti lukenu sen ja tykänny sitä.

Ja jos sä siis vahingossakin käytät elatiivii vääris yhteyksis, ni kukaan ei todellakaan tykkää sua.

....voi tehdä mitä vain! Monille ryhmä toimii varmasti kätevänä keinona seurata sitä, koska Kotus-blogiin tulee uusia merkintöjä, ilman että tarvitsee erikseen tulla tänne blogiin katsomaan. Ihmiset, jotka muutenkin ovat paikalla facebookissa, näkevät kätevästi sivupalkista aina, kun jotain tapahtuu.

Summa summarum: niille, joiden elämä tapahtuu nykyään facebookissa, on tosi kätevää, että sivupalkista näkevät, mitä tässä rinnakkais- eli tosilämässä tapahtuu, ilman että heidän täytyy erikseen vaivautua käymään toteamassa tilanne.

Me, jotka joka tapauksessa koko ajan toimimme ja eksistoimme tässä tosielämässä, emme tarvitse kyseistä palvelua.

(Ja nythän muuten tuli tehdyksi, kielellisten valintojen ja ennen kaikkea sanomatta jättämisten kautta aika paha aatteellinen pesäero "meidän" ja "niiden" välillä: "Ne" surffaavat muka-maailmassa ja kuvittelevat siten olevansa olemassa; "meillä" on oikea elämä!)

no ei oo paljon tyhmempää aikoihin kuultu, tykkää nyt jotain, mutta asiahan on yleisestikin niin että mitä mäntimpi idea sitä paremmin se menee monen kaaliin, valitettavasti. ilmiö on monessa muussakin asiassa huomattavissa, mitä enemmän housut roikkuu sitä karskimpaa se on, mitä vähemmän jollain lääkkeellä on todistettuja hyviä ominaisuuksia, sitä enemmän sitä ostetaan, todistetuista hyvistä puolista monissa asioissa kukaan nykyään mitään...