
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Kuuntelin kvartaalikorvalla radio-ohjelmaa, jossa käsiteltiin lasten painonhallintaa. Kyse oli ilmeisesti kouluissa annettavasta terveysvalistuksesta.
Sanoja paino, lihavuus ja laihduttaminen ei kuulemma lasten kanssa käytetä, mutta vanhemmille puhutaan faktoista, niin kuin ne ovat. Yksi tosiasioista tuntui olevan, että ihmisen tulee koko ajan tarkkailla itseään ja pitää niin ruumiinsa kuin mielensäkin jollakin tavalla hallussa, hallinnassa, suorastaan komennossa. Muuten piru perii.
Puhe erilaisten ihmiselämään liittyvien asioiden hallinnasta, hallitsemisesta ja haltuun ottamisesta tuntuu yleistyvän ja laaja-alaistuvan. Jokaisen pitää olla oman onnensa seppä ja virallinen valvoja. Mutta koska ihminen kuitenkin on heikko, tarvitaan valistajia, jotka yläpuolisesta tietäjän asemastaan muistuttavat, että ihminen on kuitenkin heikko.
Eikä tämä valistaminen aina ole perin pyyteetöntä puuhaa. Yhden pontimena on kansanterveys, mutta toisen kassavirta. Jos jonkinlaisia painon- ja elämänhallinnan tuotteita ja kursseja kaupitellaan siellä ja täällä.
Ääh, taidanpa itse kuulua tuohon kaupustelijoiden sankkaan joukkoon. Olenhan jo vuosikymmeniä yrittänyt myydä ajatusta kielenhallinnasta…
Ja vielä: toisaalta puhutaan siitä, miten viisasta olisi
leppoistaa, kohtuullistaa, downshiftata, alasajaa, ottaa iisisti. Perustuuko
tämäkin puhe ajatukseen elämänhallinnasta? Kun leppoistaa, on aikaa ja voimia hallita
elämäänsä entistä paremmin? Mutta onko se enää leppoisaa?
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013


Elämä on kuin kieli: se joko on luonnostaan hallussa tai ei ole.
Vinkeä vastakkainasettelu muuten "yläpuolisessa tietäjän asemassa" olevien ja ihmisten välilllä!
Sijoitit valistajat yläpuolisen tietäjän rooliin ja sehän on aika ikävästi sanottu ihmisistä, jotka haluavat auttaa muita ihmisiä haluamatta asettua näiden yläpuolelle.
Luettelen tuossa blogimerkinnässäni ilmauksia, joita mainitusta asiasta on käytetty. Alasajaa on yksi niistä. En nyt oikein osaa sitä näin äkkiseltään tuomitakaan. Aikansa ja paikkansa varmaan silläkin.