Lause hallitusohjelmassa

Loistavaa! Pihtiputaan mummu iloitsee!

Tämä oli hieno juttu ja itse asiasssa hallitusohjelmaan kirjattiin täsmälleen se, mitä esitimme! Jonkinlaisesta toimintaohjelmasta on välttämätöntä aloittaa, koska moniulotteista asiaa on suunniteltava: virkakieltä parannetaan koulutuksen avulla, parantamalla kirjoittamisen edellytyksiä (kuten tietojärjestelmiä) ja luomalla uusia toimintapoja ja verkostoja, kenties toimielimiäkin (kuten säädöskielen lautakunta) (ks. esim. Kielikelloa 1/2011 hyvästä hallinnosta). Onneksi emme lähde tyhjästä, sillä Kotuksessa on jo vuosien ajan haettu nimenomaan ratkaisuja kielen kehittämiseksi. Eri hankkeista on tietoa uusituilla virkakielisivuilla, ja lisää tietoa on tulossa.

Hyvä idea! Asetetaan lautakunta pohtimaan virkakielen parantamisen edellytyksiä sekä laatimaan toimintaohjelma Kotuksen jo vuosia kielen kehittämiseksi hakemien ns. ratkaisujen täytäntöönpanemiseksi!

Kun on kysymys koko valtakunnan eritasoisista asioista ja toimenpiteistä, on välttämätöntä hahmottaa, koordinoida ja kirjata, mitä tehdään: mitä missäkin tehdään ja kuka tekee. Me kotuslaisethan emme voi tehdä tätä yksin. Tässä tapauksessa on tarvetta esimerkiksi vaikuttaa yhtä hyvin ammatilliseen kuin yliopistolliseenkin koulutukseen tai siihen, miten tietojärjestelmiä kehitetään. Miten sellaista voisi tehdä ilman jonkinlaista suunnitelmallisuutta? Kotuksessa on hyvin pienin voimavaroin tehty työtä jo vuosikausia, mutta kourallinen ihmisiä ei pysty vaikuttamaan koko maan asioihin: hallitusohjelman kautta toivotaan muutosta tähän. Virkakieli ei nimittäin parane sillä, että kieltä ja kielenkäyttäjiä vain moititaan. Se ei liioin parane sillä, että ihmisiä kehotetaan kirjoittamaan paremmin. Jos se olisi niin yksinkertaista, ongelmia ei luultavasti olisi.

Hyvä, että kieliasiakin on päässyt hallitusohjelmaan (ilmankos neuvottelut venähtivätkin :) ! ) Itse hallitusohjelmahan on kielellisesti hauska kuten HS:n pääkirjoitussivun kolumnissa tänään irvaillaan. - Ja uusi viestintäministerikin kertoi aamu-TV:ssä kuinka vastaantulevat asiat ovat 1) haastavia, 2) haastavia, ja 3) haastavia...

Mitä tuo kielitietoisuuteen herättely oikein on? Millä menetelmin sitten virkahenkilöitä ja erityisesti johtavia virkahenkilöitä vastedes herätetään kielitietoisuuteen? Olemme virkahenkilöiksi päästäksemme saaneet jo koulussa opetusta ja korkeakouluissa pätevää koulutusta kieli- ja viestintäasioissa ja lisää työssämme, jota teemme pääasiassa erilaisten tekstien ympäröiminä. Olemme ammattikielemme ja myös siinä vaikuttavien tekstien asiantuntijoita.

Ja tietysti on muistettava, että vaikka on tarvetta vaikuttaa käytäntöhin, se ei vielä yksin riitä muutoksen aikaansaamiseksi. Ja on ilmoja pidellyt.

Oppi on ehkä ollut (useimmille) tarjolla, mutta kertaamatta ja selkeyden vaatimusta painottamatta ei se pitkälle tässä asiassa vie - eikä ole vienytkään.
Yhdysvalloissa, jonka käytäntöjä hieman tunnen, osataan virkamiestekstit tehdä aika selkeiksi asiakaspalvelutilanteissa (tai siis lomakkeentäytöt yms). Suomella on matkaa. Toisaalta voisi ehkä miettiä myös joidenkin säännöstöjen yksinkertaistamista ihan vaan senkin vuoksi ettei sen virkamiehen tarvitse useampaan kertaan lisätietoja kysellä kun homma tulisi asiakkeelle kerralla läpikotaisin selväksi!