
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Vuodelta 1935 olevassa tietosanakirjassa (Otava) on sekä hakusana neekerit että hakulauseke valkoinen rotu. Neekereistä kirjoitetaan pitkälti yli puoli sivua, valkoisesta rodusta kaksi riviä.
Neekereistä kirjoitetaan näin: ”Afrikan tummaihoinen väestö (bušmannit ja kääpiöt ovat vaaleampia) ja tämän joko orjakaupan välityksellä tai muuten muihin maanosiin joutuneet jäsenet.” Tekstissä puhutaan neekereiden ”levinnäisyysalueesta”. Neekereiden sanotaan olleen aina ”yksinomaan vastaanottavia” (esim. naudat, lampaat yms. tuotu muualta, maissi Amerikasta ja kookospalmu Arabiasta), ja ”lyhytikäisten neekerivaltioiden hallitsevat luokat ovat olleet vierasrotuisia”.
Valkoisesta rodusta tietosanakirjassa mainitaan ykskantaan ”eurooppalais-etuaasialais-välimereisestä rotupiiristä käytetty nimitys”.
Nykynäkökulmasta tietosanakirjan teksti on tietysti puutaheinää. Tällaista epätietoa Suomessa on imetty äidinmaidossa ja välitetty isältä pojalle.
Nyt kuumana hehkuvassa neekeri-keskustelussa tuo vanha epätieto nostaa taas päätään. Aika tuntuu olevan otollinen radikaalillekin suvaitsemattomuudelle. Lyödynkin on löydettävä joku, jota lyödä.
Palaa otsikoihin | 13 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013


Olen monta kertaa kysynyt romaneiksi virallisesti kutsutuilta ihmisiltä, miten he haluavat itseään kutsuttavan. Useimmiten vastaus on että mustalaisiahan me ollaan ja te valkolaisia. Ehkä nuorempi sukupolvi vastaa että olemme romaneita.
Kun olin lapsi, mustalaisten syrjiminen oli jokapäiväistä, useilla ei ollut edes vakituista kotia. Isoäidin luokse majoittui joka vuosi sama mustalaisperhe, jossa oli valkolainen emäntä, heinäntekoajaksi. Nukkuivat aitassa, seitsemän lasta oli hevoskärryjen perässä.
Yritin saada leikkimään ikäistäni poikaa. Hän heitti minua kivellä. En käsittänyt reaktiota lainkaan, mutta varmuuden vuoksi en kertonut siitä kellekään aikuiselle. En tahtonut tappelukierrettä omalle pihalle. Ei ollut tapana kannella kestään.
Tämä oli siis 1950-luvun alkua. Siis aivan äsken.
Siis: on puhuteltava ihmisiä niin kuin he tahtovat itseään puhuteltavan. Käyttäydyttävä niin kuin tahdot muiden käyttäytyvän itseäsi kohtaan.
Sen sijaan hyysäämistä en pitäisi mitenkään hyvänä vaihtoehtona. Nythän jo englanninkielisellä kielialueella sanaa "valkoinen" pidetään poliittisesti epäkorrektina! Hyysääjät varmaankin pelkäävät, että se saattaa muistuttaa kuulijoita siitä, että kaikki eivät ole valkoisia... Ns. hyvä tarkoitus johtaa siihen, että maailmassa vallitsevista tosiasioista ei saa puhua.
Hyysääminen sitä paitsi johtaa helposti alentuvaan asenteeseen: "niiltä" ei saa vaatia eikä edellyttää mitään (koska eiväthän ne pysty mihinkään?)
Ks. tarkemmin:
http://www.puhettamaahanmuutosta.fi/nainko_hyysataan/-_yhdessa_hyysaten
(toinen juttu sitten että eihän tuossa jaossa ole geneettisesti paljonkaan järkeä, nuo ns. keltainen ja punainen ovat hyvin lähellä toisiaan, ja sitten taas Afrikassa on enemmän geneettistä vaihtelua kuin muussa maailmassa yhteensä)
En muuten pidä sanasta "romani", nimenomaan tuosta keinotekoisesta lyhyestä a:sta. Eivät ne kirjavitsit ortografisella temppuilulla mihinkään katoa, tuleepa vain taas yksi ikävä knoppi opeteltavaksi.
Hakkarainen olisi voinut sanoa "musta" sen sijaan että sanoi "neekeri", mutta mitä se olisi pyhittänyt, jos puheen sisältö oli mitä oli.
Ja vielä: värejä määritellään eri puolilla maailmaa eri tavoin. Ei ole yksiselitteistä väriluokitusta eikä yhtä tapaa hahmottaa ja merkityksellistää värien olemusta.
Toiseksi: Miten kellekään on alun perin tullut mieleen kutsua vaikkapa Obaman värisiä ihmisiä mustiksi ja Halosen tai Berlusconin värisiä valkoisiksi? Koska Obama on musta ja H ja B ovat valkoisia. Riippumatta siitä minkä sävyisiksi kukin heidän ihonvärinsä hahmottaa.
Miksi maailman mustat olivat iloisia, kun Obamasta tuli presidentti? Koska heidän mielestään Obama on musta, siis ei-valkoinen.
Tässä mielessä erivärisyys on fakta, vaikka kuinka haluaisi varoa yleistämästä.
Jos olet rasisti, sana "musta" on sinusta leimaava sana. Jos et ole rasisti, uskallat sanoa, että Obama on musta ja tarkoitat vain sitä, että hän ei ole valkoinen; tämä on maailmassa vallitseva tosiasia.
Ei tietenkään ole yhtä tapaa hahmottaa tai merktyksellistää yhtään mitään, ja kielenkäytöllä ilman muuta levitetään asenteita. Mutta jos elää maailmassa ja haluaa puhua siinä olevista ilmiöistä, niin sumeita ja hämärärajaisia kuin ne ovatkin, niin pakko on käyttää ilmiöistä nimiä. Nimiin liitettävät asenteet ovatkin jo eri asia, mutta ei kielteisistä asenteista niin päästä eroon, että aletaan teeskennellä, että Obama ja Halonen eivät mitenkään eroa toisistaan.
Kielimiehillä on usein kova tarve tuomita toisten sanoja (usein sanomatta, mitä sanaa sitten pitäisi käyttää). Mutta oliko faktoissa jotain väärää, vai ovatko ne vain poliittisesti epäkorrekteja?
"Tietysti puutaheinää" ei ole erityisen älyllinen argumentti. Voiko esimerkiksi esittää vastaesimerkkinä jonkin kotieläinlajin, joka on kesytetty neek... afrikkalais-amerikkalais... eikun mustien asuttamalla alueella ja sieltä levinnyt muualle? (Onko kilttiä sanoa neekereitä "mustiksi"? Sanalla "musta" on suomen kielessä synkkä sävy: musta Raamattu, musta maanantai, mustamaalata...)
Mitä taas nautakarjaan tulee, niin ainakaan se ei levinnyt Afrikkaan siirtomaaisäntien mukana. Varteenotettavimmat vaihtoehdot kesytysalueiksi ovat Intia, Lähi-Itä ja – Saharan eteläpuolinen Afrikka. Samoin ainakin kissojen, koirien ja vuohien on esitetty olevan Afrikasta lähtöisin, vaikka muitakin syntysijoja on veikkailtu.
Myös mustasta rodusta puhuminen on muuten sikäli hankalaa, että Afrikan alkuperäisväestössä on geneettistä vaihtelua enemmän kuin muussa ihmiskunnassa yhteensä. Tämä on lähinnä seurausta siitä, että koko laji on alkuaan tuolta kotoisin ja muuttanut kauemmas ihan vain muutaman pienehkön retkueen voimin. Kaiken kaikkiaankaan ihmistä ei lajina voi jakaa rotuihin samalla tavalla luontevasti kuin vaikkapa koiran.
Tietenkään "tietysti puutaheinää" ei ole erityisen älyllinen argumentti, mutta niinpä tässä olikin kyse väitteistä, jotka eivät nekään ole nykytiedon valossa erityisen älyllisiä. Ehkä silti lopetetaan tämä sivujuonne tähän. Jos tekee mieli jatkaa, niin mieluummin vaikka siitä, miten pinttyneet kulttuuriset käsitykset pitävät ennakkoluuloja hengissä vielä pitkään senkin jälkeen, kun niiden pohjana olevat tiedot ovat osoittautuneet paikkansapitämättömiksi.