Ehto on niitä sanoja, joiden käyttötavat ovat moninaiset. Yhtäältä
ehto voi tarkoittaa edellytystä (
elinehdot), toisaalta vaihtoehtoa (
olla ehdolla virkaan), kolmanneksi valintaa (
omin ehdoin).
Ehto voi tarkoittaa seikkaa, jonka toteutumisesta toinen seikka riippuu (
avioehto) ja oikeustoimeen tehtyä lisäystä, klausuulia (
ehdon raukeaminen). Sanan alkuperä on hämärän peitossa.
Olen niin ikäisä mies, että
ehtojen saaminen kuulostaa minun korvissani kamalan ikävältä. Naapurin pojat niitä koulun kevätjuhlista kotiin kantoivat ja kesällä suorittivat!
Tuolloin
ehdot saatiin, nyt
ehtoja jaetaan ja asetetaan. Niin vihreät kuin demaritkin ovat sanelleet hallitustunnustelija
Jyrki Kataiselle ehtojaan. Mutta Katainen ei tunnu olevan saamistaan ehdoista moksiskaan. Kommentoin ehtoja sitten, kun on sopiva hetki, hän viestittää.
Ehtojen saaminen tuntuu olevan poliitiikan koulussa mitä tavallisinta. EU:kin sai Suomelta kovat kovat ehdot Portugali-asiassa.
Mietin vaan tuota
aspektia: Saada ehdot, saada ehtoja? Sanella ehdot, sanella ehtoja? Entäpä sitten monikko? Prosessin toimija, kokija ja muut roolit? Jotain tässä ehdottomasti on...
Kun menen uimaan, minule sanellaan äitini toimesta sellaiset ehdot, että minun pitää vahtia pikkuveljeäni ja olla kylmettymättä. Vain näillä ehdoilla pääsen rannalle. Voisin tietty sanoa, että äitini luetteli minulle liudan ehtoja, joita minun täytyy noudattaa, mutta sehän kuulostaisi typerältä.
Makelle voi puolestani kyllä antaa myös pakkia, pakin ja pakkeja.
Sanotaanhan sitä sitä paitsi myös, että laitan kengät jalkaan. Miksei jalkoihin? Tai jalat kenkiin? Miksi mummo menee mustikkaan, kalaan tai sieneen? Tai leipä menee homeesen?
Makelle voi toki antaa pakkia, pakin tai pakkeja ja silloin voi myös sanoa antavansa pakkia, pakin tai pakkeja. Mutta jos annan pakit, en voi sanoa mitään muuta kuin että annan pakit. Siis kuulostamatta kummalliselta.