Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen
10.11.2010 18.16
Selling the Silence
Hiljaisuutta myydään englanniksi, mutta ei sallalaisille?
Sallan Poropuistossa saa tänään ensi-iltansa elokuva Salla – Selling the Silence. Kyllä olisi mukava olla katsomassa! Trailerin perusteella kiinnostava vilimi!
Ennakkotietojen mukaan tämä dokumenttielokuva riisuu pois kiiltävän Lappi-idyllin ja kurkistaa kulisseihin, itälappilaisen pikkukunnan todellisuteen. Toisaalta sanotaan, että kyseessä on elokuva yrittämisestä, toiveista ja mahdollisuuksista Lapin kairoilla.
Mutta miksi elokuvan nimen pitää olla englanniksi? Kyllä siellä Sallassa vissiin enimmäkseen sallaan puhutaan, jos nyt jotakin puhutaan! Vai eikö elokuvaa olekaan suunnattu meille sallalaisille totteroille?
Ennakkotietojen mukaan tämä dokumenttielokuva riisuu pois kiiltävän Lappi-idyllin ja kurkistaa kulisseihin, itälappilaisen pikkukunnan todellisuteen. Toisaalta sanotaan, että kyseessä on elokuva yrittämisestä, toiveista ja mahdollisuuksista Lapin kairoilla.
Mutta miksi elokuvan nimen pitää olla englanniksi? Kyllä siellä Sallassa vissiin enimmäkseen sallaan puhutaan, jos nyt jotakin puhutaan! Vai eikö elokuvaa olekaan suunnattu meille sallalaisille totteroille?
Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
Salla ei kuitenkaan kuulu historialliseen Lapin maakuntaan vaan Peräpohjolaan. Niin sanottu nykymaakuntajako heijastaa osittain matkailun tarpeiden luomaa ajattelua, osittain Lapin läänin aiheuttamaa muutosta siinä, mitä kaikkea kutsutaan Lapiksi.
Katsokaapa muuten Sallan kunnan etusivua http://www.salla.fi ja ihailkaa sen idyllisyyttä ja kieliä: suomea, englantia ja venäjää. On siellä myös oivaa itseironiaa, ”In the middle of nowhere”, vai lieneekö jotain muuta?
Säädöskielen tutkimukseen voisi ottaa muutaman näytteen myös EU -tason säädöksistä. Sieltä niitä varsinaisia kukkasia löytyykin. Osa näistä ylikansallisista säädöksistä on sitä paitsi suoraan sovellettavissa Suomessa ja niillä on monesti ylempi säädöshierarkinen taso kuin kotimaisilla säädöksillä.
Sallassa on kuitenkin pidetty matkailuhommissa järki jotenkin päässä, eikä haikailtu 50.000 majoituspaikan lomakaupunkeja. Jokainen vähänkin lomaillut tietää, että ilman lentokenttää ei tule yritysmatkailijoita, jotka reissaavat toisten rahoilla.
Nimen takana voi hyvinkin olla halu menestyä dokumentti festareilla ympäri Eurooppaa.
Mitähän se nimi olisi suomeksi?
Salla: kaikki kaupan, kuusikon kuiske, tunturin tuhina, jängän äänetön laita...
:)
PS. Salla on hieno paikka: upea luonto, rauhallinen ympäristö, mainiot ladut, hyvät laskettelurinteet. Käykää katsomassa!
Enpä tiennytkään että Keski-Euroopassa on riittävästi englanninkielistä kohdeyleisöä.
Elokuvan nimestä en taida vieläkään pitää. Ei voi mitään. Eikä kaikkien tietysti tarvitsekaan pitää kaikesta :)
Kirjoitin elokuvasta (ja Taivaan tulista) pienen jutun Kemijärvellä ilmestyvään Koillis-Lappi-lehteen. Sallittaneen tässä tämä sitaatti:
"Kysymys fiktion ja faktan suhteesta nousi vahvasti mieleeni jokin aika sitten, kun istuin Helsingin keskustassa Maxim-elokuvateatterin ykkössalissa. Katselin dokumenttia Salla – Selling the Silence. Iso tupa oli täynnä elokuvan ja varmasti Sallan ja Itä-Lapin ystäviä.
Elokuva kertoo tarinaa Kuukkasen Jyrkistä. Tarina osuu, koskettaa. Se kasvaa kertojiaan ja kuvaamaansa maailmaa suuremmaksi. Elokuva kertoo tarinaa ihmisestä, ihmisenä olemisesta, myös tarinan kertomisesta. Hikeä, kyyneleitä ja turinaa. Toivoa toivottomuuden keskellä, valon pilkahduksia.
Maailma ei ole kaunis, mutta tarina on hyvä. Kaiken muun tunnekuohun lisäksi se herättää omantunnon kysymyksiä: Olenko minäkin niitä, jotka alitajunnassaan tuntevat alkeellista vahingoniloa muiden vastoinkäymisistä? Miksi? Pystyykö tarina parantamaan?"