Synnytys
(syntymä, partus, parturitio) on lääkärisanakirjan mukaan raskaana oleva naisen elimistön
tapahtumasarja, joka normaalisti päättyy lapsen ja jälkeisten poistumiseen
kohdusta.
Synnytys on johdettu verbistä
synnyttää, joka puolestaan on johdettu verbistä
syntyä.
Syntyä-verbin
katsotaan olevan yksi niistä
tU-loppuisista verbeistä, joka ei ole johdos.
Sanassa
synnytys huomio kiinnittyy "syntymisen aiheuttajaan" eli synnyttäjään. Sanassa
syntyä taas korostuu
eksistentiaalisesti syntymisen ilmiö.
Mutta mikä olisi sana, joka korostasi syntyjän aktiivisuutta tässä prosessissa? Onko sellaista, ja jos ei ole, miksi ei ole?
Miksi näitä mietin? saatat kysyä. Yrtitän juuri synnyttää artikkelia synnytyskertomuksista. Biologisen syntymän (syntymisen) lisäksi kiinnostavaa on ihmisen syntyminen (synnyttäminen) kielenä, teksteinä ja merkityksinä.
Syntymisen eksistentiaalisuudesta. Ehkä on niin, että syntyä-verbiä voi käyttää monin tavoin: välillä niin, että toimija korostuu, välillä niin että korostuu olemassa oleminen.
1) Lapsi syntyi eilen.
2) Joskus syntyy liian isoja lapsia.
Mutta ilmeisesti meillä ei ole sellaista verbiä, joka yksiselitteisemmin kuvaisi prosessin syntyjän aktiviisena toimintana?
Lause- ja tekstiyhteys tietysti ohjaa sitä, millaiseksi prosessi tulkitaan: aktiiviseksi (materiaaliseksi) tekemiseksi, asioiden väliseksi suhteeksi, olemassa olemiseksi tms. Tällaiset (tätä paljon perusteellisemmat ja hienojakoisemmat) prosessipohdinnat ovat keskeisiä mm. systeemis-funktionaalisessa kieliopissa, alla pari nettiosoitetta.
http://www.isfla.org/Systemics/
http://www.kotus.fi/files/964/tekstipaja-11-2005-tyopaperi.pdf