
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Aamun Hesarissa esitetään kymmenen kysymystä Yhdysvalloista kotimaahan palaavalle pääministerille. Kysymys on kätevä tapa ilmaista epäsuorasti olettamus, mielipide, vetoomus, vaatimus tms.:
"Aiotteko palauttaa saamanne tukirahat Nuorisosäätiölle?" > Olette saanut tukirahoja Nuorisosäätiöltä. Ne pitäisi palauttaa.
"Miksi ette myönnä virheitänne?" > Olette tehnyt virheitä, myöntäkää ne.
"Voiko pääministeri valehdella ilman, että siitä seuraa mitään?" > Olette valehdellut pääministerinä, siitä pitäisi seurata jotain.
"Eikö moraalilla ole mitään merkitystä politiikassa?" > Moraalillla pitäisi olla paljonkin merkitystä politiikassa, mutta ilmeisesti sillä ei teidän mielestänne ole tai ainakaan ette ole toiminut moraalisesti.
"Eroatteko?" > On aiheellista pohtia eroamista. Teidän pitäisi varmaankin erota (yleistä moraaliakian ajatellen). Erotkaa!
Näin siis Hesarin kotimaan uutissivulla. Erovaatimus ei varmaankaan ole lehden virallinen linja; muutenhan se esitettäisiin suoraan ja vieläpä pääkirjoituksessa?
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 18.6.2013


Monesti kai ajatellaan, että kysyminen on juuri tiedon hankkimisen tapa: kysyvä ei tieltä/tiedolta eksy. Erikseen ovat ns. retoriset kysymykset, ks. esim. http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/julk1/termit.cgi?h_id=rCHDECGGB
Kysymyslauseiden metka monikäyttöisyys on tietysti pantu merkille myös kieliopillisessa tutkimuksessa. Ks. esim.
http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/julk1/termit.cgi?h_id=kBCGGAEIH