Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen
9.2.2010 11.21
Sivistynyttä palautetta
Sain palautetta. Menin sanattomaksi, hetkeksi.
Kirjoitin Hiidenkiveen (1/2010) Päivystävän tekstintutkijan palstalle muistioista. Toin kirjoituksessa esiin mm. ihailuni siitä, miten muistiotuotannossa päästään parempiin ja parempiin saavutuksiin valtion tuottavuusohjelman hengessä.
Yhden palautteenantajan mielestä kirjoituksessa käyttämäni ilmaus ”peräsuoli pitkällä ja naama norsunvitulla” (kuvaamassa muistiontekijöiden raskaita tekstitöitä) on seksistinen, erityisesti sen norsuosa. Toisen mielestä moista kieltä ei sovi käyttää sivistyneessä lehdessä. Menee maine lehdeltä ja sen julkaisijoilta ja kustantajalta, vissiin koko Suomen kansalta, ja mikä pahinta, sivistyneistöltä!
Palaute on aina tervetullutta, vaikka pakko tunnustaa, että joskus sitä on vaikea ottaa vastaan. Erityisesti korpeaa sellainen palaute, jossa palautteenantaja heittää isoja sanoja perustelematta niitä. Kenellä on hallussaan oikea tieto ja kyseenalaistamaton totuus siitä, mikä on sivistynyttä, mikä ei? Ovatko tietyt sanat seksistisiä tai muuten pilaantuneita sellaisinaan? Eikö käyttöyhteydellä ja käyttötavalla ole mitään merkitystä? Tekstilajilla? Tyylillä?
No, ehkä teidän blogini lukijoiden on vaikea ottaa kantaa tähän tapaukseen lukematta puheena olevaa juttua. Käykääpä siis lukaisemassa, ja palaillaan!
Palaa otsikoihin | 15 puheenvuoroa | Keskustele
9.2.2010 12.41
Agricocacola
Monelta unohtuvat juuri tuollaiset kontekstiseikat ja kielen moninaisuus. Heidän silmissään kaikki kieli on joko tismalleen oikein tai väärin, hyvää tai huonoa, hienoa tai paheksuttavaa jne. Se ilmeisesti luo turvallisuudentunnetta, kun kaikki ajatellaan niin mustavalkoisesti ja autoritaarisesti.
9.2.2010 17.41
a-kh
Raskaita tekstitöitä
Vesa H
Tulin lukeneeksi kolumnisi ja mietin, etteikö muistiontekijöiden työn raskautta voisi kuvata muullakin tavalla, mutta sinä halusit kuvata sen näin. Vanhan koulukunnan kirjoittajana voisin luonnehtia tekstityylissä olevaa metaforaa alatyyliseksi, mutta kohensin vain sillä kohtaa rillejäni ja jatkoin lukemista, jottei mitään tärkeämpää joutuisi hukkaan. Peräpukamista minulla on jonkin verran kokemusta, mutta norsunvittua en muista nähneeni edes kuvissa. Jos metafora on jonkun mielestä seksistinen, ei hän mahda olla aivan terve.
Tulin lukeneeksi kolumnisi ja mietin, etteikö muistiontekijöiden työn raskautta voisi kuvata muullakin tavalla, mutta sinä halusit kuvata sen näin. Vanhan koulukunnan kirjoittajana voisin luonnehtia tekstityylissä olevaa metaforaa alatyyliseksi, mutta kohensin vain sillä kohtaa rillejäni ja jatkoin lukemista, jottei mitään tärkeämpää joutuisi hukkaan. Peräpukamista minulla on jonkin verran kokemusta, mutta norsunvittua en muista nähneeni edes kuvissa. Jos metafora on jonkun mielestä seksistinen, ei hän mahda olla aivan terve.
10.2.2010 10.29
Nainen itsekin
Norsujen asialla?
Kaikessa voi nähdä seksistisyyttä, jos haluaa... Olisikohan sama lukija kommentoinut kirjoitustasi, jos olisitkin kuvannut muistiontekijöillä olevan ky**än otsassa? Voi miesraukkoja, kun heitä silloin olisi solvattu!
Joku raja. Joskus sanat on vain sanoja eivätkä naissukupuoleen kohdistuvia elämää suurempia loukkauksia.
Vai norsujako tässä nyt loukattiin?
Joku raja. Joskus sanat on vain sanoja eivätkä naissukupuoleen kohdistuvia elämää suurempia loukkauksia.
Vai norsujako tässä nyt loukattiin?
10.2.2010 12.22
Esittelijä
Palautteenantaja vs. dosentti
Nimimerkki ”Epätietoinen dosentti” Sallasta on tiedustellut Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunnan kantaa ilmaisusta ”naama norsunvitulla”. Nimimerkki on käyttänyt sanottua ilmaisua sivistyneessä lehdessä ja saanut tilaamatta ja pyytämättä palautetta, jonka mukaan sanottu ilmaisu on seksistinen ja siitä syystä sivistyneeseen aikakauslehteen sopimaton.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta on asiaa tutkinut ja esittää siitä kunnioittavasti seuraavan:
Yksittäisen sanan tai ilmaisun arvioiminen sanotun ilmaisun kontekstia tietämättä ja huomioon ottamatta on todettu sekä alan kirjallisuudessa että oikeuskäytännössä vaikeaksi. Joitakin ennakkotapauksia tunnetaan. Kansanedustaja Rosa Meriläinen kantoi edustajantoimessa ollessaan pinssiä, jossa oli seuraavanlainen teksti: ”Vittu haisee hyvältä.”
Ottamatta kantaa edustaja Meriläisen pinssissä esiintyneeseen väitteeseen Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta toteaa, että sanottu teksti ei herättänyt epäilyksiä seksistisyydestä. Edustaja Meriläinen on sukupuoleltaan nainen ja hän julkisuudessa esittänyt feministisiä kannanottoja, joten hänen pinssissään olevasta tekstistä ilmennee lähinnä hyväksyvä kannanotto sanottuun sukupuolielimeen, siitä huolimatta, että haista-verbi tässä yhteydessä on lievästi odotuksenvastainen, koska yleisen elämänkokemuksen perusteella tuoksua-verbin käyttö olisi kuulostanut luontevammalta.
Yksittäisen ilmauksen sävyä on siis arvioita ottamalla huomioon ilmaisun konteksti.
Vaikka Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta ei ole tarkemmin tutustunut norsun anatomiaan, se pitää ilmaisua ”naama norsunvitulla” havainnollisena ja ilmaisuvoimaisena ja huomauttaa, että sanottu ilmaisu on esiintynyt muun muassa ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen aineessa, eikä ylioppilastutkintolautakunta ole tässä menettelyssä nähnyt huomauttamisen aihetta.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta ei tässä yhteydessä ota kantaa siihen kysymykseen, onko ylioppilasaine sivistynyt kirjallisuudenlaji.
”Naama norsunvitulla” –ilmaisussa voisi seksistisyyteen viitata se seikka, että ilmaisuun sisältyvä sukupuolielin on vain toisella sukupuolella. Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta kuitenkin toteaa, että jos jokainen vain toiseen sukupuoleen viittaava termi olisi korvattava molempiin sukupuoliin yhtäläisesti viittaavalla sukupuolielimen nimellä, aiheutuisi siitä kielenkäyttäjille kohtuutonta vaikeutta. Lautakunta katsoo, että sanottua näyttöä ei voida ottaa todistelussa huomioon.
”Naama norsunvitulla” –ilmaisun sivistyneisyyden astetta arvioidessa on otettava huomioon, että norsu ei kuuluu Suomen alkuperäiseläimistöön. Edes maa- ja metsätalouden piirissä varttuneet suomalaiset eivät kotipirissään ole norsua nähneet. Norsun tunteminen viittaa siten ainakin sen asteiseen sivistykseen, että norsuun viittaava kirjoittaja on ainakin valokuvitse tutustunut norsuun taikka jopa nähnyt sen omin silmin.
Sekä alan kirjallisuudessa että oikeuskäytännössä on usein lähdetty siitä periaatteesta, että kielenkäytön uhrin kokemus on merkittävässä asemassa. Tässä tapauksessa norsun kanta sanottuun ilmaisuun ei ole tiedossa.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta jatkaa asian tutkimista. Se lähettää pikimmiten Afrikkaan kymmenhenkilöisen asiantuntijaryhmän selvittämään norsujen suhtautumista ilmaisuun ”naama norsunvitulla”.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta tekee asiassa välipäätöksen: syytä dosentin pidättämiseen, hänen omaisuutensa takavarikkoon tahikka muuhunkaan pakkokeinoon ei ole. Dosentti jatkakoon vapaalla jalalla kirjoitteluaan sivistyneeseen aikakauslehteen.
Tähän päätökseen kaikki asianosaiset tyytykööt.
Helsingissä 10.2.2010
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta on asiaa tutkinut ja esittää siitä kunnioittavasti seuraavan:
Yksittäisen sanan tai ilmaisun arvioiminen sanotun ilmaisun kontekstia tietämättä ja huomioon ottamatta on todettu sekä alan kirjallisuudessa että oikeuskäytännössä vaikeaksi. Joitakin ennakkotapauksia tunnetaan. Kansanedustaja Rosa Meriläinen kantoi edustajantoimessa ollessaan pinssiä, jossa oli seuraavanlainen teksti: ”Vittu haisee hyvältä.”
Ottamatta kantaa edustaja Meriläisen pinssissä esiintyneeseen väitteeseen Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta toteaa, että sanottu teksti ei herättänyt epäilyksiä seksistisyydestä. Edustaja Meriläinen on sukupuoleltaan nainen ja hän julkisuudessa esittänyt feministisiä kannanottoja, joten hänen pinssissään olevasta tekstistä ilmennee lähinnä hyväksyvä kannanotto sanottuun sukupuolielimeen, siitä huolimatta, että haista-verbi tässä yhteydessä on lievästi odotuksenvastainen, koska yleisen elämänkokemuksen perusteella tuoksua-verbin käyttö olisi kuulostanut luontevammalta.
Yksittäisen ilmauksen sävyä on siis arvioita ottamalla huomioon ilmaisun konteksti.
Vaikka Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta ei ole tarkemmin tutustunut norsun anatomiaan, se pitää ilmaisua ”naama norsunvitulla” havainnollisena ja ilmaisuvoimaisena ja huomauttaa, että sanottu ilmaisu on esiintynyt muun muassa ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen aineessa, eikä ylioppilastutkintolautakunta ole tässä menettelyssä nähnyt huomauttamisen aihetta.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta ei tässä yhteydessä ota kantaa siihen kysymykseen, onko ylioppilasaine sivistynyt kirjallisuudenlaji.
”Naama norsunvitulla” –ilmaisussa voisi seksistisyyteen viitata se seikka, että ilmaisuun sisältyvä sukupuolielin on vain toisella sukupuolella. Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta kuitenkin toteaa, että jos jokainen vain toiseen sukupuoleen viittaava termi olisi korvattava molempiin sukupuoliin yhtäläisesti viittaavalla sukupuolielimen nimellä, aiheutuisi siitä kielenkäyttäjille kohtuutonta vaikeutta. Lautakunta katsoo, että sanottua näyttöä ei voida ottaa todistelussa huomioon.
”Naama norsunvitulla” –ilmaisun sivistyneisyyden astetta arvioidessa on otettava huomioon, että norsu ei kuuluu Suomen alkuperäiseläimistöön. Edes maa- ja metsätalouden piirissä varttuneet suomalaiset eivät kotipirissään ole norsua nähneet. Norsun tunteminen viittaa siten ainakin sen asteiseen sivistykseen, että norsuun viittaava kirjoittaja on ainakin valokuvitse tutustunut norsuun taikka jopa nähnyt sen omin silmin.
Sekä alan kirjallisuudessa että oikeuskäytännössä on usein lähdetty siitä periaatteesta, että kielenkäytön uhrin kokemus on merkittävässä asemassa. Tässä tapauksessa norsun kanta sanottuun ilmaisuun ei ole tiedossa.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta jatkaa asian tutkimista. Se lähettää pikimmiten Afrikkaan kymmenhenkilöisen asiantuntijaryhmän selvittämään norsujen suhtautumista ilmaisuun ”naama norsunvitulla”.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta tekee asiassa välipäätöksen: syytä dosentin pidättämiseen, hänen omaisuutensa takavarikkoon tahikka muuhunkaan pakkokeinoon ei ole. Dosentti jatkakoon vapaalla jalalla kirjoitteluaan sivistyneeseen aikakauslehteen.
Tähän päätökseen kaikki asianosaiset tyytykööt.
Helsingissä 10.2.2010
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta
10.2.2010 14.20
Helena K
Esittelijän (ken lienee?) seikkaperäinen selvitys vaikuttaa alkaa päältä asialliselta, mutta perustuu lähemmin tarkastellessa sittenkin pariin oletukseen, joista meikäläisellä on, v..tu, huomautettavaa.
Ensinnäkin seksistisyysväite ei tässä perustune siihen oletukseen, että naarasnorsut kummemmin piittaisivat siitä, missä määrin muistiontekijöiden ryytyneet naamat Heikkisen mielikuvissa muistuttavat heidän sukuelimiään, jotka tässä yhdistetään negatiiviseen näkymään, vaan siihen näkemykseen, että ns. naaras- tai naispuolisten eläjien sukuelimiin viittaava vertauskuvasto tahi metaforiikka painottuu negatiivisiin mielikuviin, joiden konstekstina on normatiivisen itsestäänselvyyden saavuttanut seksistinen, naista ja naisellista halventava arvojärjestys.
Esimerkin vertaaminen kansanedustaja Meriläisen subversiivisen teon moraaliseen merkitykseen ontuu, koskapa naiseläjänä tunnettu kansanedustaja, joka viittaa sanomallaan myös omaan sukuelimeensä eikä toisten (olivatpa nämä sitten norsuja tai miehiä), edisti täten vitun arvostusta - (naisen tai norsun, kuten haluatte - sivuutan tässä sukupuolielimen nimikkeen soveltuvuuden pohtimisen norsujen kohdalla) - eikä siis siinä yhteydessä liittänyt negatiivisia arvostuksia tai rumuuden mielikuvia minkäänmoisiin sukupuolielimiin.
(Selventävänä sivupolkuna todettakoon, että mainittu subversiivisuushan ulottui sanavalinnassaan myös tuoksu- ja hajumielikuvien sekoittamiseen; ts. voidaan olettaa rintamerkin pääväitteen sisältävän sisäkkäisväitteen, joka murtaa sukupuolittuneen hienostelevan nenätuntuman estetiikkaa, jonka mukaan haju on erityisen negatiivista nimenomaan naisen kohdalla - vai milloinka näitte viimeksi iänikuisia sidemainoksia muistuttavan mainoksen, jossa hienovaraisesti vihjaillen painotettaisiin tietyn saippuan merkitystä esim. jääkiekon jälkeisen munahien hygienisoivassa poistamisessa tai muiden luontaisten eritteiden hajun peittämisessä, tai mainoksen, jossa vertailtaisiin nenäliinasorttien spermanimukykyjä tahrat, nuo sukuelinten jättämät merkit mahdollisimman hyvin eliminoivan tuotteen hyväksi?)
"Jos jokainen vain toiseen sukupuoleen viittaava termi olisi korvattava molempiin sukupuoliin yhtäläisesti viittaavalla sukupuolielimen nimellä, aiheutuisi siitä kielenkäyttäjille kohtuutonta vaikeutta", esittelijä sanoo.
Seksismiä tuskin korjataankaan sillä, että etsitään ja keksitään eri yhteyksiin, kuten tässä naamanilmeiden kuvaamiseen, ns. uros- tai mieseläjien sukuelimiin liitettäviä, "yhtäläisen" negatiivisia mielikuvia (eräänlaisen tasa-arvo-optimistisen ideologian harhainen tavoite).
Väitteeseen moisen toiminnan kohtuuttomasta vaikeudesta erityistä ammatillista osaamista omaavalle kielenkäyttäjälle en silti hevin usko.
Heikkinen ei tosin siteeraa koko lausettaan, mutta olisihan hän voinut todeta esim. työn raskauttamien muistiontekijöiden naamojen jo roikkuvan kuin norsun kyrpä.
Ensinnäkin seksistisyysväite ei tässä perustune siihen oletukseen, että naarasnorsut kummemmin piittaisivat siitä, missä määrin muistiontekijöiden ryytyneet naamat Heikkisen mielikuvissa muistuttavat heidän sukuelimiään, jotka tässä yhdistetään negatiiviseen näkymään, vaan siihen näkemykseen, että ns. naaras- tai naispuolisten eläjien sukuelimiin viittaava vertauskuvasto tahi metaforiikka painottuu negatiivisiin mielikuviin, joiden konstekstina on normatiivisen itsestäänselvyyden saavuttanut seksistinen, naista ja naisellista halventava arvojärjestys.
Esimerkin vertaaminen kansanedustaja Meriläisen subversiivisen teon moraaliseen merkitykseen ontuu, koskapa naiseläjänä tunnettu kansanedustaja, joka viittaa sanomallaan myös omaan sukuelimeensä eikä toisten (olivatpa nämä sitten norsuja tai miehiä), edisti täten vitun arvostusta - (naisen tai norsun, kuten haluatte - sivuutan tässä sukupuolielimen nimikkeen soveltuvuuden pohtimisen norsujen kohdalla) - eikä siis siinä yhteydessä liittänyt negatiivisia arvostuksia tai rumuuden mielikuvia minkäänmoisiin sukupuolielimiin.
(Selventävänä sivupolkuna todettakoon, että mainittu subversiivisuushan ulottui sanavalinnassaan myös tuoksu- ja hajumielikuvien sekoittamiseen; ts. voidaan olettaa rintamerkin pääväitteen sisältävän sisäkkäisväitteen, joka murtaa sukupuolittuneen hienostelevan nenätuntuman estetiikkaa, jonka mukaan haju on erityisen negatiivista nimenomaan naisen kohdalla - vai milloinka näitte viimeksi iänikuisia sidemainoksia muistuttavan mainoksen, jossa hienovaraisesti vihjaillen painotettaisiin tietyn saippuan merkitystä esim. jääkiekon jälkeisen munahien hygienisoivassa poistamisessa tai muiden luontaisten eritteiden hajun peittämisessä, tai mainoksen, jossa vertailtaisiin nenäliinasorttien spermanimukykyjä tahrat, nuo sukuelinten jättämät merkit mahdollisimman hyvin eliminoivan tuotteen hyväksi?)
"Jos jokainen vain toiseen sukupuoleen viittaava termi olisi korvattava molempiin sukupuoliin yhtäläisesti viittaavalla sukupuolielimen nimellä, aiheutuisi siitä kielenkäyttäjille kohtuutonta vaikeutta", esittelijä sanoo.
Seksismiä tuskin korjataankaan sillä, että etsitään ja keksitään eri yhteyksiin, kuten tässä naamanilmeiden kuvaamiseen, ns. uros- tai mieseläjien sukuelimiin liitettäviä, "yhtäläisen" negatiivisia mielikuvia (eräänlaisen tasa-arvo-optimistisen ideologian harhainen tavoite).
Väitteeseen moisen toiminnan kohtuuttomasta vaikeudesta erityistä ammatillista osaamista omaavalle kielenkäyttäjälle en silti hevin usko.
Heikkinen ei tosin siteeraa koko lausettaan, mutta olisihan hän voinut todeta esim. työn raskauttamien muistiontekijöiden naamojen jo roikkuvan kuin norsun kyrpä.
10.2.2010 15.37
Jouni Kemppi
"...suomalaiset eivät kotipirissään ole norsua nähneet. "
Tuo nyt pitkälti riippuu siitä mitä se "kotipiri" sisältää.
Tuo nyt pitkälti riippuu siitä mitä se "kotipiri" sisältää.
10.2.2010 15.49
Jouni Kemppi
Kunhan norsunvittu on saatu käsiteltyä voidaankin alkaa keskusteleMAAN hevonperseestä...
11.2.2010 12.15
Liikaherkkä?
Kielikin voi yököttää
Asiasta on tullut näkökulmia joka lähtöön. Tässä vielä yksi, joka voi selittää tuohtumusta. Kolumnin sananvalinta on kaunokirjallisen mehevä, mutta kuitenkin sellaista, jota osa ihmisistä ei halua lukea. Ainakin minulle tulee ilmauksista vastenmielisiä mielikuvia. En viitsisi lukea sellaisia yhtään enempää kuin nähdä ketään ns. "tarpeillaan" julkisella paikalla. Ilmeisesti kieli koskettaa ihmisiä hyvin eri tavoin. Kuulin eräästä, joka ei voinut enää lukea Sofi Oksasen kirjoja, koska sai niistä hyvin voimakkaita fyysisiä reaktioita, pyörrytti yms. Onneksi itse kukin pystyy suhteellisen helposti ohittamaan itseään häiritsevän kielen - kai.
11.2.2010 15.29
Vesa Heikkinen
Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia tähänastisista kommenteista! Ja seuraavaksi pyydän anteeksi yrjönneiltä, pökränneiltä yms.
Olemme perusasioiden äärellä. Sattumalta luin juuri kirjaa Kielissä kulttuurien ääni, jossa on myös Urho Määtän artikkeli Miksi grammaatikko unohtaa kulttuurin?
Irrotan nyt Määtän artikkelista yhden pätkän, joka voi herättää ajatuksia myös tässä keskustelussa. Määttä pohtii tässä Noam Chomskyn ja Esa Itkosen näkemyksiä autonomisesta kielitieteestä: "Merkityksen kohdalla tulee esille perustava ongelma. Semasiologinen kysymys, eli kysymys muotoa 'mikä on sanan X merkitys', tuottaa määritelmiä, joissa poimitaan esille sanan merkityspiirteitä, jotka yhdistävät tai kontrastoivat sitä muihin merkitykseltään läheisiin sanoihin. Merkitys ei kuitenkaan tyhjenny semasiologisilla määritelmillä - vaikka semantiikan tutkimusalueella on tällä alueella metodinen runsauden pula. Merkityksen tutkimuksessa 1900-luvun jälkipuoliskolla tarkastelun kohteeksi on noussut konteksti, joka määrittää merkitystä. Mukana tarkastelussa ovat sekä kielellinen (syntaktinen, tekstuaalinen) että kulttuurisesti määrittyvä toiminnallinen konteksti."
Niinpä niin, nyt sitten tähän nv-keskusteluun konstekstualisoitiin (huom! passiivi viittamassa minuun) viattomat teoreetikotkin... Ja kun kirjoitan nv, pyrin tietysti anteeksipyytävän sivistyneeseen kirjoitustapaan.
Olemme perusasioiden äärellä. Sattumalta luin juuri kirjaa Kielissä kulttuurien ääni, jossa on myös Urho Määtän artikkeli Miksi grammaatikko unohtaa kulttuurin?
Irrotan nyt Määtän artikkelista yhden pätkän, joka voi herättää ajatuksia myös tässä keskustelussa. Määttä pohtii tässä Noam Chomskyn ja Esa Itkosen näkemyksiä autonomisesta kielitieteestä: "Merkityksen kohdalla tulee esille perustava ongelma. Semasiologinen kysymys, eli kysymys muotoa 'mikä on sanan X merkitys', tuottaa määritelmiä, joissa poimitaan esille sanan merkityspiirteitä, jotka yhdistävät tai kontrastoivat sitä muihin merkitykseltään läheisiin sanoihin. Merkitys ei kuitenkaan tyhjenny semasiologisilla määritelmillä - vaikka semantiikan tutkimusalueella on tällä alueella metodinen runsauden pula. Merkityksen tutkimuksessa 1900-luvun jälkipuoliskolla tarkastelun kohteeksi on noussut konteksti, joka määrittää merkitystä. Mukana tarkastelussa ovat sekä kielellinen (syntaktinen, tekstuaalinen) että kulttuurisesti määrittyvä toiminnallinen konteksti."
Niinpä niin, nyt sitten tähän nv-keskusteluun konstekstualisoitiin (huom! passiivi viittamassa minuun) viattomat teoreetikotkin... Ja kun kirjoitan nv, pyrin tietysti anteeksipyytävän sivistyneeseen kirjoitustapaan.
11.2.2010 17.17
Koskela
Vesalle
Voisithan sinä käyttää sivistyneempää muotoa "kasvot elefantin sukupuolielimellä". Kun tuo "naamakin" on vähän arkinen sana, ilmaisun nv loppuosasta puhumattakaan.
Kysymys nv:n merkityksestä ja mahdollisesta seksistisyydestä on kyllä hankala.
Monesti sanan merkityksen ratkaisee kieli kieliyhteisö. Mutta entä kun Suomessakin on monia kieliyhteisöjä; kielenkäyttökin on siis jakautunut "suomenpuhujat"-yhteisöä pienemmiksi kieliyhteisöiksi. Ja toisekseen, sana voi olla rasistinen tai seksistinen, vaikka kieliyhteisö ei sitä tiedostakaan.
Kysymys nv:n merkityksestä ja mahdollisesta seksistisyydestä on kyllä hankala.
Monesti sanan merkityksen ratkaisee kieli kieliyhteisö. Mutta entä kun Suomessakin on monia kieliyhteisöjä; kielenkäyttökin on siis jakautunut "suomenpuhujat"-yhteisöä pienemmiksi kieliyhteisöiksi. Ja toisekseen, sana voi olla rasistinen tai seksistinen, vaikka kieliyhteisö ei sitä tiedostakaan.
17.2.2010 9.32
Poika nimeltä Vee
Pilkku
Kas kun eivät nämä kielikriitikot ole sinulta samalla kieltäneet pilkun käyttöä. Siitähän tulee mieleen tiedät kyllä mikä...
17.2.2010 12.14
Vidukind
Sivistynyttä on dee
Olipa eräässä saariston talossa renki, joka oli kova kiroilemaan. Hänet lähetettiin kerran kesällä veneellä noutamaan kesävierasta, neitiä kaupungista. Isäntä varoitti renkiä olemaan kiroilematta, kun kyytiin kerran tulisi sivistynyt neiti. Renki lupasi. No, rannassa renki ojensi kätensä neidille ja auttoi tämän veneeseen. Soudettiin jonkin aikaa, kunnes tuli vähän isompi aallokko. Neiti huudahti:"Ei kai tämä vene vain kaadu?" Renki tähän:"Vidu se midään kaadu."
1.2.2011 18.56
mies itsekin
voi voi
"Nainen itsekin" ja muut tyhjäpäät voisivat lukea kielten seksismistä julkaistuja tutkimuksia. On sitten helpompaa sanoa jotain perusteltua kielten seksistisyydestä.
7.2.2011 18.22
Mikä on sanan X merkitys
Hehe, hyvä yritys.
Jokainenhan nyt tajuaa että kulloinenkin konteksti määrittää sanojen merkitystä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että jotkut sanat ovat ylätyylisiä, toiset taas alatyylisiä sanoja. Jos enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että vittu on ruma sana, on aivan turha selittää autonomisen kielitieteen avulla, että ettekö tyhmät tajua ettei se juuri tässä kontekstissa ole sellainen.
Olen varma siitä olisi löytynyt lukuisia tehoavampia ja nokkelampia kielikuvia kuvaamaan muistiontekijöiden raskaita tekstitöitä kuin kirjoittajan käyttämät.
Mutta ei hätää, ei tässä mennyt kenenkään maine!
Jokainenhan nyt tajuaa että kulloinenkin konteksti määrittää sanojen merkitystä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että jotkut sanat ovat ylätyylisiä, toiset taas alatyylisiä sanoja. Jos enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että vittu on ruma sana, on aivan turha selittää autonomisen kielitieteen avulla, että ettekö tyhmät tajua ettei se juuri tässä kontekstissa ole sellainen.
Olen varma siitä olisi löytynyt lukuisia tehoavampia ja nokkelampia kielikuvia kuvaamaan muistiontekijöiden raskaita tekstitöitä kuin kirjoittajan käyttämät.
Mutta ei hätää, ei tässä mennyt kenenkään maine!
29.5.2013 14.26
Tannenberg
Norsunvittu
armeijankäyneet kansalaiset tietänevät, että norsunvittu ei Suomessa yleensä viittaa norsun genitaaleihin, vaan kyseessä on armeijan harmaa karvalakki. Nuoremmat varusmiespolvet eivät välttämättä enää norsunvittua päähänsa laita, koska nykyään normaali varusmiesten karvalakki taitaa olla vihreä, ja kuten kaikki tietävät, ovat norsut joko harmaita tai vaaleanpunaisia.
Blogia päivitetty 18.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
