Pakkoenglantia

Käytettävissäni olevaan uuteen työkoneeseen asennettiin uudet ohjelmat, myös sähköpostiohjelma Thunderbird  (’ukkoslintu’) ja verkkoselain Firefox (’tulikettu’). Sain myös uudistetun version antiikkisena pidettävästä WP-tekstinkäsittelyohjelmasta. Kaikkien kielenä on englanti.

Lähestyin yliopiston tietotekniikkapalvelua kyselemällä, eikö näistä voisi saada suomenkielisiä versioita. Ystävällisessä vastauksessa todettiin, että ” Kolmen kielen (suomi, ruotsi, englanti) tuki on hankalasti toteutettavissa Firefoxin ja Thunderbirdin osalta. Tämä johtuu selainten tavasta toteuttaa kielivalinta. Jokaiselle kielelle on tehty kokonaan erillinen ohjelma. Meidän pitäisi siis joko a) asentaa ohjelmista kaikki mahdolliset kieliversiot tai b) jo asennusvaiheessa tietää minkäkielinen versio ohjelmasta halutaan tietystä ohjelmasta asentaa. Käytännössä molemmat ratkaisut vähintään kolminkertaistaisivat jakeluun käytettävän työmäärän”.

Perustelu jatkui näin: ” Työasemien kielisyydessä on lähdetty siitä, että jos resurssisyistä on valittava vain yksi kieli, se olkoon englanti yliopiston kansainvälisen luonteen vuoksi”.

Jatkoin kirjeenvaihtoani hieman tiukemmassa sävyssä. Totesin, että yliopiston arviolta 45000 sähköpostin ja selaimen käyttäjistä ehkä muutamalla sadalla on muu äidinkieli kuin suomi tai ruotsi. Vetosin jopa perustuslakiin. Sen mukaanhan kansalaisilla on oikeus saada palveluita äidinkielellään.

Sain taas ystävällisen vastauksen, jonka mukaan tietotekniikkapalvelussa kahden ihmisen resurssit eivät riitä kuin yhdestä kielestä huolehtimiseen, kun uusia sovelluksia on testattava koko ajan ja hoidettava muu tiedotus- ja opastustehtävät.

Kävi ilmi, ettei edes teknisesti helpommin toteutettavaa Internet exploreria (’tutkimusmatkailijaa’) voi saada kuin englanniksi. Perustuslakiin ei sen sijaan sovi vedota, koska Helpdesk [!] ja lähituki palvelevat vielä suomeksi. Palveluksi ymmärretään siis vain ihmiskontaktit, ei selainten ja ohjelmien kielisyyden vaaliminen.

Helsingin yliopisto julkisti kieliperiaatteensa kaksi vuotta sitten. Niiden tavoitteena on ”yhdistää kansainvälisyys ja vastuu maan kansalliskielistä”, eikä periaatteiden tasolla englantia pidetä siinä kansalliskieliä uhkaavana. Toistaiseksi ei abstraktien periaatteiden täydennykseksi ole laadittu toimenpide-ehdotuksia eikä suositeltavia käytännön menettelyjä. Niinpä vähäiset ”voimavarat”, hankala toteutettavuus tai tietyllä tavalla tulkittu kansainvälisyys voivat vesittää hyvätkin periaatteet.

Kieliperiaatteiden etusivulla oli seuraavanlainen motto:

If we do not promote language diversity we run the risk of a langue unique which will lead to a discours unique which will lead to a pensée unique.