Kyllä kansa tottuu

Kun valtakunnalle tarjottu uusi aluehallintojärjestelmä oli vailla lopullista päätöstä, asia vilahti tiedotusvälineissä pääkirjoitusta myöten. Erityisen vaikuttava oli television iltauutisten haastattelema valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston päällikkö, ylijohtaja, hallintotieteiden lisensiaatti (siis VaVaMiHaKeOsPäY, HL) Silja Hiironniemi, jonka pohdiskelun voi kiteyttää aforismiksi "Kyllä kansa tottuu".

Ylijohtajan lausuma heijastaa kielitietoisuuden heikkoa tasoa. Ei hän eivätkä hänen vertaisensa näy ymmärtävän, mitä seurauksia kielen tahallisella muuttamisella, tässä tapauksessa tolkuttomien nimitysten keksimisellä ja vanhojen hävittämisellä on kaikkien suomalaisten olemisen ja elämisen jäsentäjänä. Näinkö toimii demokratia? Herrat tekevät kömmähdyksen, eivät voi sitä myöntää, vaan luottavat kansan muistin lyhyyteen.

Kuulustelun kieli

Toisenlainen, kepeämpi esimerkki kielitiedottomuudesta oli Jörn Donnerin elokuva Kuulustelu. Donner lausuu mielellään arvioita ja ohjeita myös kielestä ja kielipolitiikasta. Takavuosilta muistan hänen pilkkansa suomalaisten d-ääntämyksen kömpelyyttä kohtaan. Turha mainita, ettei Donnerilla ollut käsitystä siitä, miten d on suomen kieleen tullut. Hiljattain hän on antanut virolaisille ohjeita kaksikielisyyden ratkaisemiseksi Suomen malliin.

Kuulustelun vuorosanoissa on paikoin tahatonta komiikkaa. Desantti Kerttu Nuorteva, jolla on useimmiten tukka nätisti ja hyvin istuva vanginpuku, heittää kuulustelijalleen 2000-luvulla muotiin tulleen ironisen vastausfraasin "kuin myös". Kuulustelijan kanssa hän myös pohtii "työuupumuksen" luonnetta.

Arvo Poika Tuominen puolestaan pudottaa keskusteluun sanan "yksityissektori". Elokuvan miljöö ja asut ovat autenttiset, mutta kielestä törröttää väärä aikakausi. Sanoilla on kuitenkin ikälaahus: moderni sana kertoo nykyajasta.

Sailaksen pyyntö

Bloginpitäjä Raimo Sailas kommentoi Lea Laitisen kanssa kirjoittamaani lehtikirjoitusta. Hän toivoo meiltä opetusta sanojen "kokonaisvaltainen" ja "käynnistää" käyttökelpoisuudesta. Kun suositamme, että maahamme saataisiin kokonaisvaltainen kielipoliittinen strategia, tarkoitamme, että siihen tulisi sisältyä paitsi selvitys maamme vähemmistö- ja maahanmuuttajien kielitilanteesta myös kansalliskielten ja englannin suhteista yhteiskunnan eri aloilla, kattavasti. Sitä tarkoittaa kokonaisvaltainen.

Vuosikymmeniä sitten joku yksi sana, yksi merkitys -ideologian edustaja on kieltänyt Sailasta käyttämästä käynnistää-verbiä muusta kuin moottorin panemisesta käyntiin. Mutta kun kieli muuttuu metaforistumisen kautta, nyt voi poimia tuhansittain esimerkkejä erilaisten ohjelmien ja toimintojen käynnistämisestä. Tämä näkyy myös Nykysuomen sanakirjan ja Kielitoimiston sanakirjan erilaisina sana-artikkeleina.

Sailaksen oma kielivaisto pohjautuu muutaman vuosikymmenen takaisiin opetuksiin. Tämä liikuttava asenne on tullut usein vastaani: muinainen äidinkielenopettaja on tietysti enemmän oikeassa kuin 2000-luvun professori!