
Auli Hakulinen on suomen kielen emeritaprofessori; tutkinut kielioppia ja vuorovaikutusta; suomen kielen lautakunnan jäsen 1998–, suomen kielen tulevaisuus -työryhmän jäsen 2007–2009 .

Auli Hakulinen on suomen kielen emeritaprofessori; tutkinut kielioppia ja vuorovaikutusta; suomen kielen lautakunnan jäsen 1998–, suomen kielen tulevaisuus -työryhmän jäsen 2007–2009 .
Auli Hakulinen
Parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana sanat "selkeä" ja "selvä" ovat joutuneet reviiritaisteluun. "Selkeä" tuntuu selättävän "selvän", mutta syy muutokseen ei ole selvä. Pohdin muutoksen mahdollisia selityksiä ja sitten sitä, onko mitään tehtävissä.
Vielä vanhassa kunnon Nykysuomen sanakirjassa ja uudehkossa Kielitoimiston sanakirjassakin "selkeän" sanotaan luonnehtivan toisaalta säätä ja taivasta, toisaalta ihmisen ajattelutoimintaa: muistia, kirjoitusta, puhetta. Nestekin voi olla selkeää, kunhan sakka laskeutuu. "Selvä" puolestaan tarkoittaa täsmällistä, tarkkarajaista, helposti ymmärrettävää ja erottuvaa, esimerkiksi "selväpiirteinen", mutta myös ilmeistä ja kiistatonta kuten sanonnoissa "selvä pyy" tai "asia selvä".
Toisin on nykyisessä kielenkäytössä. Harva puhuja ja kirjoittaja -- voisin luetella suoralta kädeltä vain 3-4 tällaista -- pitää kiinni äsken mainitsemastani merkityserosta. Muut puhuvat suruttomasti "selkeästä voittajasta" tai "selkeästä suosikistaan", ja Mikko Hirvonen näkyy joskus johtaneen ajoa "selkeästi". Joku kirjoittaa, että kirkolla tulisi olla "selkeä suhtautuminen homouteen" tai pohtii jopa selkeää ongelmaa!Todellinen helmi on mielestäni lause "Valmistelun yksi selkeä ongelma on läpinäkyvyyden puute". Näiden ihmisten sanastosta adjektiivi "selvä" on jo kuollut.
Entä
sitten syyt? Voi olla, että "selvä" on ainakin ihmisestä puhuttaessa
alkanut rajoittua merkitsemään "juopuneen" vastakohtaa. "Selvä
voittaja" tarkoittaisi siis raitista voittajaa. Tämä selitys ei yksin
riitä. Olisiko niin, että kolmitavuinen "selkeä" kuulostaa hienommalta,
ja tämän trendin olisi saanut liikkeelle joku hienostelija?
Sosioligvistit ovat esittäneet, että kielenmuutoksen edelläkävijöitä
ovat aina miehet; naiset valtaavat tilan kun muutos on saavuttanut
standarin aseman.
Hienompi tai ei, ainakin sana on isossa joukossa.Tarkoitan, että samanmuotoisia adjektiiveja on suomessa paljon: kepeä, virkeä, hehkeä, ripeä, viileä, synkeä, himmeä, kiinteä, notkea, pehmeä... Kymmenittäin. Se on suosittu adjektiivin muotti, mikä seikka ehkä tukee "selkeän" vahvistumista. Sen sijaan ainoa adjektiivin "selvä" pari on "mälvä" ja muita kaksitavuisia ovat "kuiva", "hyvä" ja "syvä".
Adjektivi "selkeä" ja sen adverbijohdos"selkeästi" ovat selvästi nyt siis kielenkäytössä niskan päällä. Mutta hauska on havaita, että sanontoihin nillä ei ole vielä pääsyä. "Selvä" pitää pintansa yhdyssanassa "epäselvä" tai "selvänäkijä", sanonnoissa kuten "selvin päin" tai "saada selvää" ja verbissä "selviytyä". (Tosin verbi "selittää" näyttää joutuneen "avata"-verbin puristukseen, mutta se on jo toinen juttu.)
Jos nyt haluaisin paluuta entiseen, jossa näillä kahdella sanalla olisi selvä työnjako, mitä voisin tehdä? Olen jo perustanut kustannustoimittaja Alice Martinin kanssa selvä-sanan tukiyhdistyksen. Olen myös ajatellut lähettää kukkia pakinoitsija Bisquitille, joka puhui "selvän" puolesta radiohaastattelussa. Ja vetoan nyt Teihin, tämän blogin kaikkiin 123 lukijaan: auttakaa!
Vakavampi
kysymys on kuitenkin, onko muutos johtanut merkityksen köyhtymiseen ja
voiko jostain ilmaantua uusi sana, jolla kuvattaisiin sään, ajattelun
ja puheen selkeyttä?
Blogia päivitetty 14.5.2011

