Minä, Melleri ja syksyn muotivärit

Olin viettänyt syyslomani jinin ja jangin hengessä puoliksi saaressa ja puoliksi kellarissa, ja maanantaiksi oli määrä harjoitella musiikkidraaman ryhmätunnille Jukka Linkolan sävellys Arto Mellerin runoon Rakkauden ovi. Skannatun nuotin tihrustaminen lähes taskukokoisen helvetinkoneen näytöltä lokakuisten sunnuntaihäiden jälkeen puoliltaöin sai otsasuoneni pullistumaan siinä määrin, että turvauduin KVG:hen, kuten nykyään on tapana sanoa. Heti ensimmäinen hakutulos alkoi polttaa: joku bloggaaja oli tehnyt runoanalyysin.

”siinä ei ole yhtään riimiä. ja minun Mielestä se on huono juttu koska, runossa pitää Olla riimit. En tiedä, että miksi tässä ei ole riimeitä. ehkä Runoilia ketä tämän kyseessäolevan runon on kirjoittanu niin ei halunnut niitä siihen. Runossa puhutaa että talo on tyhjä: eli siellä ei ole keitään sisällä. Itse en osaa sanoa jos sillä on joku merkitys. Että se talo on tyhjä. Elikkä siis en osaa sanoa onko siinä mikä Pointti siinä että, se talo on tyhjä. Runossa on 4 säkeistöä.”

Jotain ajan hengestä kertoo, että käytin blogin tutkimiseen pitkäksi vierähtäneen tovin tullakseni vakuuttuneeksi tekijän kunniallisista tarkoitusperistä. Parodia on ratkiriemukas, koska se on niin lähellä totuutta.

Kohta kukaan tässä maassa ei enää osaa kirjoittaa. Paluu puumerkkien aikaan on käsillä. Tekstiviestejä julkaistaan jo nyt kansien välissä. Helsingin Sanomat on niin täynnä kielivirheitä, että jos jokaisesta kielioppi- tai ladontavirheestä maksettaisiin sellaisen osoittajalle puoli senttiä, olisin miljonääri.

Mutta niin makaa kuin petaa. Me halusimme vapaan maailman. Me halusimme nollat ja ykköset. Vapaan ajankin me halusimme, ja sanan: World is a PlayStation2®! Sanan vapaus, mutta sanat eivät nyt muistu mieleen (tai eivät riitä, kuten hätävalheena on tapana sanoa). Kirjastot muutetaan saunoiksi, mikä toisaalta ei ole ollenkaan huono asia. Kirjat ovat tunnetusti eri värisiä, ja sisustussuunnittelijoiden terävin kärki kannustaakin jo valitsemaan kirjahyllyihin syksyn muotivärejä. Haavikko on syksyn kuuma nimi, mikä on seurausta luumunvärisestä Runot 1949-1974 -kokoelmasta, josta Otava on juuri ottanut kolmen miljoonan kappaleen lisäpainoksen. Me saimme mitä halusimme.

No, pirut pois seiniltä! Kaikki ei sentään ole menetetty. Meillä on kuitenkin kosolti kansainvälisellä tasolla merkittävää kirjallisuutta, enkä nyt tarkoita Paasilinnaa vaan Melleriä. Vieraileva lontoolainen laulunopettaja halusi luonnollisesti tietää, mitä harjoiteltavan laulun sanat merkitsevät. Aloin tulkata kylmiltään Rakkauden ovea: ”Between us there are light years of silence of Milky Ways.” Laulunopettaja innostui: ”Wow, can I get a copy of that?” Yleisö on siis olemassa – vain käännökset puuttuvat. Jään odottamaan yhteydenottoa Otavasta.